Täl kauel

markomordarbacken
Mäkkivetoja lisää.

Meri-Lapin suunnistuskauden päätökseksi on muodostunut Movemperi, jossa otetaan kuntarajojen laitamilta loppukiri Kemin keskustaan. Tällä kertaa pääsin joukosta irti jo Sotisaaressa mutta Kiikelissä suunnistusjumala sitten hylkäsi minut eikä rastia numero 18 millään löytynyt vaikka useampaan kertaan sen ”päältä” kävelin. No saipahan sitten kokea miten kännykän taustavalollakin metsästä pois pääsee 🙂

Siirtymäkausi pohjoisessa tarkoittaa lumien odottelun ohella Enskauel-seminaaria. Tällä kertaa Rovaniemelle oli roudailtu vakioesiintyjien lisäksi etelästä Gustav Bergman ja Helena Jansson sekä Rantalan Kalle valottamaan sprinttisuunnistuksen saloja. Heidän pääsanomansa oli, että treenatkaa sprinttiä ulkona ja sisällä niin tulette siinä hyväksi.

markoenskauel
Semmatunnelmaa.

Seminaarin huumoripätkästä vastasi Ojanahon Mikon ja Rantalan Kallen esittelemä suunnistuskaava, joka menee heidän mielestään näin: Fysiikka X Taito = Loppuaika, jossa X merkitsee suorituksen hallintaa. Ymmärrän, että kaava on oltava derivointivapaa eli riittävän simppeli jotta joku sitä voisi käyttää, mutta sen verran vinossa on kertoimet, määreet ja yksiköt että eri mieltä täytyy olla.

Mielestäni kaava menee muotoon Fysiikka + Taito = Vauhti, jossa suorituksen hallinta sisältyy taitoon. Tämä sen vuoksi, että suorituksen hallinnan pettäminen näkyy ensisijaisesti taidon prosessialueen (käänteinen termi yleisesti käytetylle reservialueelle) kasvamisena ja suunnistusvirheiden määrän lisääntymisenä. Toinen merkittävä tekijä suorituksen hallinnan eliminoimiseen kaavasta on, että sen taakse niin moni piiloutuu. Josset hallitse kaasujalkaasi tiukassa paikassa on se yhtälailla taidon puutetta kuin vähemmän tiukassakin paikassa. Paineistus kun pitää ottaa huomioon aivan kuten vaikkapa joku näkökentän kesto tai kisanaikainen väsymys, jotka ovat vain lisähaasteita taidon kasassa pitämiseksi.

Yksiköt myös täytyy kaavaan lisätä eli min/km toiminee tuossa ehkä parhaiten. Taidon hitauden saa mitattua juoksemalla suunnistuskisa uudelleen ”viitoitettua” reittiä pitkin ja vähentämällä juostu aika suunnistetusta ajasta. Fysiikka puolestaan on juoksuaika jaettuna kuljetulla matkalla. Vaihtoehtoisesti fysiikka voidaan myös mitata maasto-anakynnyksenä tai sprinttisuunnistajalla esim. 5000 m vauhtina tiellä/radalla.

Kun suunnistaja tunnistaa oman fysiikkansa, taidon prosessialueensa ja tekemänsä suunnistusvirheiden määrän voi hän spekuloida mihin panostaa. Uskoisin, että esimerkiksi seminaarissa esiintyneiden Ojanahon Ollin ja Haatajan Annan kannattaisi panostaa ensisijaisesti fysiikkaan, koska taidon prosessialue ja suunnistusvirheiden määrä heillä lähestyvät jo alta 10 sek/km.

t. Matikka 10 ja uskonto 8.

P.S. Loppiaishisujen kisasivut on avattu. Tervetuloa Kallin uudelle kartalle lykkimään!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.