Päräytimme Mikon kanssa talvilomalle Venäjän Apatiittiin 80. kertaa järjestettyihin Festival of Northin hiihtosuunnistuskisoihin. Niinkuin yleensä tästäkin keikasta tuli varsin tapahtumarikas, sillä maailmassa on vain kaksi Venäjää.
Avasimme keikan reiluhkossa lumipyryssä Barentsin pyöräilijöitä muistellen. Anatolihan sai ennen traagista kuolemaansa yhden tärkeimmistä tavoitteistaan toteutetuksi, kun M18 eli Pietari-Murmansk-välinen tieosuus kunnostettiin Kuolan osalta pyöräilykelpoiseksi. Myös Salla-Kantalahti-välillä on tietöitä tehty eli nyt pätkä on sen verran hyvässä kunnossa, että sillä voi jo ajaa kovaa. Ohitettuamme Alakurtin jouduimme tosin toteamaan, että taas tie oli vaatinut veronsa. Vetoan siis edelleenkin kaikkiin poliitikkoihin Salla-Alakurtti-radan puolesta. Puuttuva 50 kilometrin pätkä radasta on vain yksinkertaisesti rakennettava uudelleen.
Marko, Musti ja puuttuvat kiskot.
Saavuttuamme Apatiittiin pääsimme nauttimaan venäläisestä vieraanvaraisuudesta monin eri tavoin. Tällä kertaa oppaanamme oli Julia, joka toimii Apatiitin alueella eri urheilukisojen tuomarina. Julia kertoi esittelykierroksillaan myös tarkemmin mm. venäläisestä koulujärjestelmästä, uskonnosta ja ikkunavalinnoista, jotka kannattaa ottaa huomioon, jos tyttöystävää Idästä etsitte.
Myös Murmanskin urheilukomitean johto toivotti meidät heti kisojen avajaisissa hulppeasti tervetulleeksi Suomen maajoukkueen edustajina. Maamme-laulua emme päässeet kyllä vetämään, mutta Venäjän hymnikin käy. Jos jotain suomalaiseen urheiluun venäläisiltä kannattaisi opiksi ottaa (kontrollin lisäksi) niin se on kyllä yhteistyön malli. Kun jotain järjestetään niin se on sitten all-in.
Sport and Orienteering Committee of Murmansk Oblast.
Mallisuunnistuksessa panostimme karttojen tutkiskeluun ja pitkään liukuun. Ensimmäisenä päivänä kun oli tiedossa paluu perinteiselle 20 vuoden tauon jälkeen. Suureksi yllätykseksi latusuunnistus on kehittynyt Venäjällä aimo harppauksen eteenpäin ja laji muistuttaakin yhä enemmän tarkkuussuunnistuksen tempoa. Toki sillä erotuksella, että kello käy myös rastien välillä 😉
Lauantain kisassa paukuttelin kahta milliä vaille puhtaan tuloksen tauluun, joka takasikin paalupaikan sunnuntain finaaliin. Varvatessani tokan lenkin jälkeen Mikon viidellä minuutilla kiinni totesin, että eiköhän voitto ala olla jo selvä. Vaikka murmanskilaiset hiihtävätkin kovaa ja pärjäävät meille jopa (!) voitelussa niin edelleenkään se ei vaan riitä. Rastitkin kun pitäisi pystyä poimimaan sukkana.
Kisojen jälkeen jäimme vielä turisteilemaan eli näytimme lähinnä japanilaistyylisiltä idiooteilta, jotka kuvaavat kaiken mikä vain liikkuu. Tai pysyy paikallaan. Kameraan siis tarttui mm. Kirovskin laskettelukeskus ja Titaanin kylä sekä tietenkin reilu määrä erilaisia jäyniä paikallisilla kohteilla höystettynä. Alla niistä joitain.
t. Alter Eco
P.S. Lukijatoiveiden pohjalta tarkempi kuvaus sunnuntain kisoista lisätty tähän alle.
Olisin kaivannut tarkempaa kuvausta sunnuntain kisoista! Kivoja kuvia.
urheilija.tv ottaa blogistin puhutteluun näin oleellisen puutteen vuoksi. Kiitos palautteesta!
Olisin kaivannut tarkempaa kuvausta sunnuntain kisoista! Kivoja kuvia.
urheilija.tv ottaa blogistin puhutteluun näin oleellisen puutteen vuoksi. Kiitos palautteesta!
Tarkempi kuvaus lisätty blogitekstiin!
Tarkempi kuvaus lisätty blogitekstiin!
Kiitos valaisevasta lisäyksestä !
Kiitos valaisevasta lisäyksestä !