Koska osa oli vielä viikko Suunnistusliiton valmennusseminaarin jälkeen sitä mieltä, ettei liiton asiantuntijat oliskaan jauhaneet p***kaa esityksissään niin kirjoittelen nyt tarkempaa yhteenvetoa missä kohtaa muun muassa asiantuntijoidemme ajattelu pettää. Käsittelen tässä siis lähinnä Oopeen ja Niku-Pekan esityksiä, koska muut liiton asiantuntijat näyttävät piiloutuvan toistensa taakse. Toisin sanoen he eivät linjaa tai esitä uusia ideoita vaan lähinnä toistelevat jonkun muun aiemmin esittämiä kalvoja.
Oopeen ja Niku-Pekan esitysten sisällöt on pysyneet jo pitkään samana ja uskoisin tämän johtuvan siitä, että molemmat ovat lopettaneet viimeisen valmennuspestinsä lähestulkoon voittamattomina. Tällainen vastuksen puute yleensä johtaa leijumiseen ja ajatukseen siitä, että kun se ennenkin toimi tosi hyvin niin niinhän sen täytyy toimia tänäänkin. Mikä siis kaksikon ajattelussa mättää?
Oopee on Suomessa kestävyysurheilun auktoriteetti, joka vannoo määräharjoittelun nimiin. Vaikka Oopeen kalvoissa esiintyy sanoja laadusta niin kaikesta muusta hän on kuitenkin valmis luopumaan paitsi määrästä. Ja tässä on se Oopeen isoin pullonkaula. Suomen kovakulkuisimmat suunnistajat eivät nimittäin ole kummoisia määrän mättäjiä. Esimerkiksi 2000-luvulla harvoista MM-mitaleita tuoneista suunnistajista ainakin Jani, Måre ja Minna vetävät kuudensadan tunnin pintaan vuosittain eikä heille olisi nykyisessä huippu-urheilun mahdollistavassa elämäntilanteessaan mikään temppu tekasta parisataa tuntia lisää, jos se olisi oikeasti tie menestykseen (heillä).
Näkisinkin, että Oopee tarvisi nyt erityisesti kehotyyppiosaamista, jotta hän alkaisi ymmärtämään paremmin eri urheilijoiden erilaisuudet tulosta tuottavassa harjoittelussa. Nykyisellä meiningillä eli pukkaamalla kaikille samaa, kun ei vaan voida Suomessa toimia, jos huippu-urheilutulosta aiotaan laajalla rintamalla tehdä. Jos tuota kehotyyppiosaamista ei Oopeelle tartu niin sitten hän voisi jäädä vaikka valistamaan C-tyypin urheilijoita ja valmentajia. Sillä linjalla kun tulisi tulosta edes joillekuille.
Niku-Pekka on puolestaan Suomessa suunnistustaidon auktoriteetti, joka avoimuuden puheestaan huolimatta vannoo kartta edellä-suunnistamiseen ja horisonttiin tuijottamiseen leuka ylhäällä. Nämä ajatusrakenteet juontavat todennäköisesti juurensa varsinaissuomalaisesta suunnistuksesta, jossa kyseisellä mallilla saa melko helposti varmaa tulosta aikaan. Paitsi silloin kun tekee samaistusvirheen. Ja niitähän tulee usein, kun kaukaa et voi tarkasti lähestyvää kohdetta erottaa. Saatika jossain sprintissä, jossa useasti tehokkain tapa edetä on maasto edellä.
Näkisin, että Niku-Pekka tarvisi nyt erityisesti hankasalmelaista suunnistusoppia, jotta hän ymmärtäisi suppilosuunnistuksen idean perusteellisesti. Mitä vaikeammista radoista ja maastoista on kyse sitä enemmän havainnot on tehtävä sivuilta päätä kääntäen molemmille puolin. Ottamalla suppilon molemmat laidat haltuun pystyt aukottomasti sulkemaan pois samaistusvirheen mahdollisuuden ilman, että vauhtisi siitä kärsii. Tämä toki vaatii kykyä useampaan kohteeseen keskittymiseen yhtäaikaisesti, mutta sitähän nykysuunnistus on. Lisäksi tekniikoiden joustava vaihtelu on opeteltava eli pystyttävä lukemaan kartasta ja maastosta se milloin mitäkin tekniikkaa käytetään. Nähdä siis puutkin metsältä.
Ja sitten on vielä se suuntasuunnistus.
t. Marko
Moi! Kiitos palautteesta. Puhuin yhteisöllisestä oppimisesta ja rikastavasta vuorovaikutuksesta taidon oppimisen välineenä. Eli ”pelikirjan” rakentamisesta seuratasolle. Ajatukseni pohjautuu toimintaan mm Ruotsin maajoukkeen kanssa, joka edustaa modernia taitoajattelua. Oleellista on oivaltaa mitä taito on – ajattelua ja sen kehittämistä, yhdessä! Tsemppiä! Niku-Pekka. PS maasto edellä suunnistus on ollut mukana aina – yksi perustekniikka
Jeps! Pelikirja-ajatus on hyvä ja sitä tulisi kehittää yhä enemmän ihan konkreettisiin toimiin metsässä oli sitten kyseessä seura- tai liittotason toimintaa. Niin kauan kuin asiat on vain teoreettista spekulointia abstraktilla tasolla on niihin vaikea pureutua. Suunnistuksessa kun on aivan kuten vaikkapa futiksessakin erilaisia syöttö- ja haltuunottotekniikoita. Vaikka noiden määrä voi tuntua rajattomalta niin niitä on kuitenkin vain muutamia ja tarkasti ne speksaamalla voisi seuravalmennuskin hypätä selkeesti eteenpäin. Kiitos kommenteistasi! t. Marko
Samaa mieltä Marko! Ja itse asiassa se olikin asian ydin – että luomme ensin yhteisiä käsitteitä, joiden kautta voimme keskustella ja luoda speksejä käytäntöön – ja tämän päivän vaatimuksiin. Ja ottaa päivittäiseen harjoitteluun (365). Eikä niitä tärkeitä speksejä ole monia, kuten totesit. Teoria on hyvä pohja, mutta käytäntö ratkaisee. Ja siinä yksi ydin oli, että pitää olla aikaa, paikka ja rutiinit näiden asioiden luomiseen. Tässä on paljon tekemistä. Eli pointti ei todellakaan ollut ”Niku-Pekan mallit 80-luvulta” vaan, että seura-ja maajoukkuetasolla taitovalmennus voi parhaimmillaan olla yhteisöllistä ja päivittäistä. Tavoitteena löytää SE OMA AJATUS.
Samaa mieltä Marko! Ja itse asiassa se olikin asian ydin – että luomme ensin yhteisiä käsitteitä, joiden kautta voimme keskustella ja luoda speksejä käytäntöön – ja tämän päivän vaatimuksiin. Ja ottaa päivittäiseen harjoitteluun (365). Eikä niitä tärkeitä speksejä ole monia, kuten totesit. Teoria on hyvä pohja, mutta käytäntö ratkaisee. Ja siinä yksi ydin oli, että pitää olla aikaa, paikka ja rutiinit näiden asioiden luomiseen. Tässä on paljon tekemistä. Eli pointti ei todellakaan ollut ”Niku-Pekan mallit 80-luvulta” vaan, että seura-ja maajoukkuetasolla taitovalmennus voi parhaimmillaan olla yhteisöllistä ja päivittäistä. Tavoitteena löytää SE OMA AJATUS.
Onko sulle muuten tuttu täällä pohjoisen seuroissa käytetty huippusuunnistuskoulun malli? Siinä vois olla HS:n porukallekin ideaa. Matskut löytyy täältä: https://dl.dropbox.com/u/3305075/Huippusuunnistuskoulu.ppt ja Youtubeenkin oon tuon eri videoiksi pätkinyt: http://www.youtube.com/watch?v=TlETuxF-gVMusuunnistuskouluRastiltal%C3%A4ht%C3%B6.mp4
Onko sulle muuten tuttu täällä pohjoisen seuroissa käytetty huippusuunnistuskoulun malli? Siinä vois olla HS:n porukallekin ideaa. Matskut löytyy täältä: https://dl.dropbox.com/u/3305075/Huippusuunnistuskoulu.ppt ja Youtubeenkin oon tuon eri videoiksi pätkinyt: http://www.youtube.com/watch?v=TlETuxF-gVMusuunnistuskouluRastiltal%C3%A4ht%C3%B6.mp4
Erittäin hyvä ja innostava! Tähän vielä lisättynä kognitiivisen psykan lainalaisuudet eli miten toimintaa ohjaavat automaatiot (sisäiset mallit) muodostuvat (laadukkaat toistot) niin hyvä :-). Olen seurannut OH:n kehitystä ja selvää on, että siellä tehdään loistavaa työtä. Ja josta HS:n pitää ottaa oppia. Olisikin hienoa, jos voisimme oppia ja innostaa toisiamme – sekä yksilö -että seuratasolla!
Samaa mieltä!
Samaa mieltä!
Jee 🙂
Jee 🙂