ERCED 2020

Finnished.

Latvian EM-kisat on nyt taputeltu ja tuloksena oli 20. sija kaikissa ja 5. sija Men Veteraaneissa eli varsin hyvin meni. Suunnistettu matka vuorokaudessa oli järjestäjien gepsin mukaan 119,5 km, jolla olisi jo kolkutellut mitalisijoja paremmalla suunnitelmalla. Mitä siis olisi pitänyt tehdä toisin?

Säät oli ainakin kuin morsiamet.

Valmistautuminen Latviaan sujui arveluttavissa merkeissä kun oma polveni kipeytyi pitemmistä lenkeistä ja Mikollakin oli muistissa naapurimaastossa Pihkovassa kisatut MM-kisat, jossa helle sulatti miehen. Toisaalta Latvian MM-kisat muutaman vuoden takaa oli osoittanut, että onnistuneella suunnittelulla huonoa kuntoa/epävarmuutta pystyy kompensoimaan aika paljonkin. Puskaa kun oli luvassa. Lähestyimme ongelmaa riisumalla Mikon minimiin bareskiniksi.

Saldona vain pieniä pintanaarmuja.

Karttaskouttauksen myötä olimme päättäneet että koluamme ensin etelän pellon ja sitten itään kankaille yöksi ja viimeiseksi sitten puskaan aamuyöstä keräämään sen mitä vielä ehtii. Ratamestari kuitenkin yllätti kun etelän pelloilla ei ollutkaan rasteja kerättävänä. Jouduimme siis vaihtamaan suunnitelmaa heti ekaksi pohjoisen puskaan kun siellä lymyili paljon rasteja ja tarkempi analyysi osoitti, että niitä pystyi napsimaan myös suhtkoht hyvin polkuja pitkin ilman että muiden tarvi reikiä niihin ensin tehdä.

Ladoimme päivän ilman sen kummempia koukkuja. Rastit oli siinä missä pitikin ja ainoastaan Mikon pienet jalkateippailut hidastivat matkaa. Illan pimetessä naulasimme vielä suunnitelmamme lähes ainoan vaikean rastin 102 Mikon paikkauksella kuin telkkä pönttöön siirtyen samalla sateen siivittämänä vaatteiden lisäykseen. Tässä vaiheessa Mikko kiinnittyi myös köyteen jossa viihtyi lähes koko yön noin kuutisen tuntia.

Kisa starttaa yleensä puoliltaöin 🙂

Köysi navigoi yön mallikkaasti kaikki muut rastit paitsi 65:n, jossa tein noin 10 minuutin kuprun samaistamalla linjan väärin ja hylkäämällä selvän ojan kun siitä eka kerran yli hypättiin. Myös toinen pieni kupru tuli 98:lta lähtiessä kun suunnistin muutaman minuutin uraa liian pitkään. Latviassa linjat ovat ylipäänsä se isoin ongelma, kun niistä ei tiedä ollako vaiko eikö olla. Linjan päähän kun suunnistaa tarkasti niin sen jälkeen kyllä niillä pysyy vaikka oisivatkin jo umpeen kasvaneet. Stopparina niitä ei kuitenkaan voi käyttää.

Polari ei menny tullista läpi.

Mikko koki aamusta vajaan 10 vuoden tauon jälkeen taas great awakeningin, joten pystyimme juoksemaan viimeiset 6 tuntiakin mallikkaasti. Tulliin jäänyt kello kuitenkin hankaloitti lopun suunnittelua kun itse pyörin väsymyksen rajoilla enkä riittävän ajoissa tutkinut vaihtoehtoja loppuun asti. Mitali olisi tullut kolaamalla järven takaa kaakosta isot pisteet tai jatkamalla lopussa lisälenkki täyteen länteen. Nyt ajauduimme umpikujaan, jossa viimeiseen kolmeen varttiin ei enää ollut mahdollista kerätä lisäpisteitä. Vaikka horros aamulla vaivaakin niin lähes optimaaliseen pistesaldoon pitäs kuitenkin pystyä. Ajattelu kun on lähes aina helpompaa kuin juokseminen.

Väsynyt mutta onnellinen.

Maalissa olo oli pitkästä aikaa tyytyväinen. Monen vuoden tauon jälkeen tuloksena oli ehjä suoritus, joten tästä on hyvä jatkaa. Rakot vaivas hieman loppumatkasta ja ripuli kisan jälkeen, joten jonkinlaiset rajottimet tuli vastaan. Seuraavassa vaiheessa Mikko voitas irrottaa kokonaan köydestä ja suunnitelma tehdä niinkuin nytkin isoihin kilometreihin tähdäten. Reksi osoitti, että ahneella algoritmilla pääsee korkealle tulosliuskassa mutta jos juostu matka on vaikka 140 km niin silloin tulee kerätä tarkasti nurkkiakin.

American Meininki.

Ensi vuoden USA:n MM-kisoihin tarvitsemme 1-2 Nutsia alle, jotta jalat kestää koko vuorokauden kovan ajon. Nyt pisimmät lenkit oli Seitsemisen vajaa viistuntinen ja Pihtiputaan asfalttikolmonen. Lisäksi Squaw Valleyn mäet on sen verran isot, että jonkinlaista tuki… mäkiharjoittelua on myös otettava ohjelmaan kenties sauvojen lisäksi. Amerikka sinällään kiinnostaa kun karttapalojen perusteella suunnistustakin on jonkin verran luvassa. Latvian kisojahan leimasi tylsyys itse suunnistamisen osalta. Liian monet rastit kun oli pelkillä poluilla. Jos yön saa suunnistaa missä vaan niin reitin kokonaissuunnittelukin helpottuu huomattavasti. Mutta jossei saa suunnistaa niin juostaan sitten.

T. Rogaine Specialist

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *