Valiota


Herra Kenraali.

Talven ehdottomia kohokohtia oli 73. Oltermannin viesti, joka tällä kertaa sivakoitiin Lappeenrannassa Maasotakoululta. Matkasimme Oltermanniin Lapin Reserviläisten joukkueella joka koostui lähes pelkästään ensikertalaisista. Oma tehtäväni oli toimia joukkueenjohtajana eli varmistaa että viesti saadaan Oltermannille toimitettua.


Reittisuunnittelu käynnissä.

Oltermannissa saadaan edellisiltana tiedustelukäsky jonka perusteella alustava reitti yön aikana suunnitellaan ja seuraavan päivänä aikana maastossa autoin ja suksin tiedustellaan. Tällä kertaa reitti osoittautui alkuharkinnan jälkeen suht helpoksi paperilla ja pääsimmekin hyvin puolen yön jälkeen nukkumaan.


Koeajoa.

Tiedusteluvaiheessa tilanne hivenen muuttui kun yhdellä kisan pisimmistä väleistä olikin lähes koko matkalta hiekoitettu tie edessä. Skouttasimme tien kiertoa nelisen tuntia tsekaten viisi eri vaihtoehtoa, jotka kaikki päätyivät umpikujiin. Lopulta iltapäivän päätteeksi löysimme kuitenkin oikean rännin ja pystyin hyvillä mielin alkaa keskittymään omaan suoritukseen.


Skyrrillä tullaan.

Ja mitä vielä. Puhelimeni olikin tippunut tiedusteluvaiheessa maastoon, joten pääsimme huoltoporukalla uudelle maakuntakierrokselle. Muistelin milloin viimeksi käpistelin luuria ja veikkasin oikein eli löysimme paikan lähes heti missä puhelin oli hankeen tippunut ja jäätynyt. Samalla reissulla pääsimme vilasemaan myös muutaman alku- ja loppupään osuuden oiot, joita haistelinkin syntyvän lähelle rastiväliviivaa.


Täss siul hyvä mies.

Avausosuudelle olimme pelanneet jääkäri Ponkalan parikseni ja kuten lähtökuvasta näkyy niin liekeissä oltiin. Pakkasta tosin oli vajaat 30 astetta eli varsin juhlalliset näin Puolustusvoimain wanhimman kisan läpivientiin. Kiihdytysuran aukomiset vielä hetki ennen starttia ja sitten täysillä matkaan.


Hakkaa päälle!

Harjun Jani oli briiffannut avausosuudesta, että se on raaka ja niinhän siinä kävi että suurin osa porukasta hyvästeli meidät jo lentokentän päähän saavuttua. Pitopohjasuksi ei luistanut joten ladulla mentiin pertsaa ja pyöräteillä semivahvaa tasuria. Raviradan oiko otettiin mutta asutusalueen pitkä jäinen ränni jäi heti alussa hoksaamatta. Myös ase alkoi hiertää. Ykkösrastin leimauksen jälkeen totesinkin, että nopea huoltotauko on paikallaan ennen isompia naarmuja. Kolmosrastin jälkeiseen vaihtoon tulinkin jo sitten puolikuolleena Riston oltua keveällä iltalenkillä.


Ratkaisuväli.

Tämän vuoden Oltermannissa suurempaa hajontaa syntyi ainoastaan pitemmällä nelosvälillä, jossa meidän naiset ottivat mediavalinnan. Tiedusteltu reitti oli järvien poikki keskeltä mutta kun eka risteys meni huti niin vajaan 10 kilsan tiekiertohan siitä tulikin 🙂 Onneksi nopea venttiseisk… Whatsapp-chatti kehiin ja miehet vastaan uudelle vaihtopaikalle. Ja matka jatkuu!


Luottopakit.

Aamuyön pimeät tunnit meni muita häntäpään joukkueita saalistellessa. Ryhänen-Latvakoski, Vekki-Sirkeinen ja Taivainen-Häkämies kaksikot painoivat pakkasta uhmaten ja sukset kipinöitä lyöden vilkku päällä kunnes tuli aika herätä. Majoitus kakkosen unikuvat kun oli jäänyt Palokangas-Ponkala kaksikon päälle. GPS-seurannan mukaan näyttäis, että noin 6 minuuttia on riittävä aika irtautumiseen makuupussin autuaallisesta lämmöstä täydelliseen Talvisota-valmiuteen 🙂


Loppu(hara)kiri.

Oltermannissa pönötellään lopuksi välimaalissa, josta upseerit ottavat takaa-ajo-yhteislähtösprintin vielä kassulle. Tällä kertaa sprintti oli reipas 10 kilsa joten siinä oli vielä paikka iskeä pienellä mediatempauksella. Kartta kun sattui jäämään jonnekin matkalle niin tiedustelemattoman reitin hiihto täysillä saikin hieman suupieliä hymyilyttäviä piirteitä, kun viimeisen kilometrin aita jäikin väärälle puolelle. Ei muuta kuin sukset kaaressa aidan yli kuin Pitkämäki konsanaan ja muutamat hallitut sissiliikkeet rautalankaesteiden yli niin Maasotakoulun valtaus oli suoritettu. Siteen samalla hajotessa päkiäaskeleella vielä loppukiri kenraalin pakeille ja se oli siinä. Ylennystä odotellessa!


Lapin Reserviläiset I.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.