Lopputulos.
Viimeinen kuukausi on vierähtänyt Ensilumen Rastiviikon ja Maailmancupin kilpailunjohtajana ja nyt kun vielä viimeisiä matkalaskuja odotellaan kasaan niin on hyvä aika vetää yhteen miten vajaan kahden viikon hisusetti syntyi ja mitä pitää jatkossa tehdä toisin kun sama karavaani rantautuu taas Ylläksen maisemiin 2017.
Sponsorit.
Kahden viikon hisuilut vaatii onnistuakseen riittävän laajan tukijaverkoston, jotta noin 70 kilometrin oma urasto ja 5-30 km paikallinen hiihtolatuverkosto saadaan päivittäin kuluttajille avattua. Koska maailmancupin osallistujilla tulosta ei voi tehdä rajallisen osallistujamäärän ja sääntöjen mukaisen akkreditointimaksun vuoksi on nojattava yleisökisojen osanottotuloihin sekä isoimpiin sponsoreihin. Nyt saimme sponsoreita kasaan noin 30 000 euron edestä ja jatkossa tätä summaa voidaan kasvattaa, kun televisiointi on varma ja siten oikeasti kunnolla myytävissäkin.
Ratamestarit.
Ajoimme maailmancupin uraston neljällä kelkalla ja seitsemällä miehellä. Ensimmäiset kelkat hajosi ekana viikonloppuna ja kun Rovaniemen kelkkatehtaalla ei ole muka varaa sponsoroida yhtäkään kelkkaa käyttöömme niin jouduimme sitten varsin riskialttiiseen tilaan kaluston ollessa koetuksella mm. tykkylumen vuoksi. Onneksi kuitenkin selvisimme pitkän matkan aamunakin tulleesta 10-15 lisäsentistä. Jatkossa näkisin, että haemme ulkomailta kelkkasponsorin, jossei Suomesta sitä löydy.
Televisio.
Striimasimme kaikki maailmancupin neljä kisaa livenä ulos IOF:n Live Centeristä ja Kestävyysurheilu.fi:stä. Lisäksi tuotimme koosteet iltaisin kisastudioon, jotka jaeltiin EBU:n ja muiden televisioyhtiöiden verkostoihin. Eurosportit ynnämuut ei vielä näytä olevan hisusta kiinnostuneita, mutta luulisi heidänkin heräävän kun selkeä tuote on nyt jalkeilla. Kustannustehokkaana mallina on paikallinen kuvatuotanto (meillä Lappia) yhdistettynä kokeneeseen ohjaustiimiin (Ruotsista) sekä osaavaan tulospalvelu-, grafiikka- ja gps-miehistöön (Suomesta). Vähänhän siinä Sisun majalla oli tunnelma kuin sillit purkissa, mutta olipahan purkitettukin!
Talkoolaiset.
Järjestimme Ylläksen kisat viiden länsilappilaisen seuran eli noin 100 talkoolaisen voimin. Palkattuna oli Uusimäen Tommi, joka käytännössä kartoitti maastot ja koosti bulletiinit yms. byrokratian kasaan deadlineihin mennessä. Hajautettu ja pitkitetty rekrytointi eri tehtäväalueisiin on mielestäni paras tapa tuottaa kestäviä ja kasvavia tapahtumia, jolloin oikeisiin tehtäviin valikoituu oikeat henkilöt. Dropboxilla koordinoidut listat on hyviä, mutta jatkossa täytyy löytää parempi tapa, jotta esimerkiksi kartatkin saadaan pidettyä ajan tasalla intensiivisistä päivityksistä huolimatta. Majoitus- ja ruokintapäällikön voisi myös organisaatioon erikseen nimetä.
Yleisö.
Yleisökisoihin tuleva väki on kuitenkin se sydän, jolla Ensilumen Rastiviikko vuosittain syntyy oli talkoolaisia, sponsoreita ja telkkareita tahi ei. Nyt keräsimme Ylläkselle vajaat 500 osanottajaa tarjoten heille päivittäin hyviä treenimahdollisuuksia ja muuta ohjelmaa kauden avauskisojen lisäksi. Integroimalla Ylläksen talvikauden avaus maailmancupin yhteyteen ja venyttämällä kisat kahdelle viikonlopulle saimme mielestäni sopivan kokonaisuuden, jossa lumille kaipaavat voivat lomailla, treenata ja kisailla vailla normaalia paniikkia pikaisesta kotiinlähdöstä. Toki joillekin lyhytkin irtautuminen luontoon riittää, mutta Ensilumen Rastiviikolla sitä voi tehdä pitempään.
Kiitokset vielä kerran kaikille talkoolaisille, yhteistyökumppaneille, kisaajille ja katsojille. Hyvää Joulun odotusta ja nähdään taas ensi vuonna viimeistään Saariselällä!
t. Marko
