Kausi avattu

Väsyneitä mutta onnellisia.

Oma hiihtosuunnistuskauteni avautui viime viikonloppuna Torniossa am- ja mc-katsastuskisojen merkeissä. Aluemestaruuden ja am-hopean rinnalle ei tullut nyt maailmancupin paikkaa, mutta ehkä siihen hieman vaikutti kuntotilanne, sarjavalinta ja se tosiasia, että välineet ei nyt enää riitä. Olen hiihtänyt vajaa kymmenkunta vuotta Myllylän Mikan suksilla kaikki plusmiinusnollakelin hisut, joten pohjakuvioitakin jo löytyy. Karttateline alkaa myös rakoilla, joten sitä häätyy käyttää varmaan jossain sepällä korjatteilla. Torniossa tosin olisi tarvittu uimalakkia, Justiinan laseja ja ehkä snorkkeliakin, jotta olisi merirasteista kunnialla selvinnyt 🙂

Sinällään meininki näyttää nyt oikein hyvältä eli hiihto on helppoa ja se mitä tekee tuntuu hirveen kivalta. Tammikuuhan meneekin nyt mulla Etelä-Suomessa erilaisissa tapahtumissa ja valmennusseminaareissa, joten arvoitukseksi jää millaiseen kuntoon sitä SM-kisoihin ja Uuden ajan valmennusseminaariin mennessä pääsee. Lunta kun ei millään näytä taivaalta tippuvan.

Suunnistuksen koulutuspuolella näyttää nyt olevan oikeanlaista meininkiä, kun ohjaajakoulutusta ollaan osaltaan integroimassa valmentajakoulutukseen. Aikoinaan vuosituhannen alussa, kun pidin valmentajakoulutuksia ihmettelinkin miksi näinkin suuri lajiliitto kuin Suunnistusliitto hukkaa suurimman osan ohjaajakoulutuksen läpikäyneistä sadoista ohjaajista ohjaamatta heitä valmentajakoulutukseen. Toivottavasti tämän koulutusuudistuksen myötä seuroissa valmennusosaaminen paranee tai ainakin seurat saavat uutta intoa satsata nuorten suunnistukseen ja huippusuunnistukseen.

t. Rajalan Tapsa