EM-analyysi

Parhaat Skandit.

EM-kisat on nyt takana ja tuliaisina oli 13. sija parhaana pohjoismaalaisena tiiminä. Saimme jälleen tehtyä yhden parhaista plääneistä ja juoksukin kulki kivasti ensimmäiset 20 tuntia, kunnes Mikko ilmoitti kisan päättymisestä ja piknikille siirtymisestä. Suunnistuksen osalta teimme sensijaan kaksi isompaa virhettä ekaksi noin puolituntinen samaistusvirhe ja melkein heti sen perään varttitunnin rastinottovirheen. Käyn nyt läpi tarkemmin miten suorituksemme rakentui ja mitkä asiat pitää vielä ottaa huomioon, jotta kykenemme tunkeutumaan kärkikymmenikköön pysyvästi.

Tykkialku.

Avasimme kisan ahneella itään ainoana kärkijoukkueista keräten isoja pisteitä lähestulkoon vain pelkkiä teitä ja polkuja pitkin tykitellen. Ekaan valoisaan kuuteen tuntiin sarja 103-77-98-59-49-88-27-79-78-58-38-104-97-87-96-68-94 tuotti kaakon pajatson tyhjennyksen 40 km juostulla matkalla ja sijoitus oli siinä vaiheessa vielä kymppisakissa. Ainoa suunnistusvirhe tuolla pätkällä oli epäselvän uran ohiajo 49:lle jossa tuhraantui noin parin minuutin verran aikaa. Köyden päässä sensijaan ihmettelin ajoittaista vedon puutetta jonka asfaltilla taaksepäin vilkaisu vahvistikin: Mikko on nousemassa etukenoon!

Tiukka etukeno.

Yön tullessa olemme yleensä alkaneet pomottaan roksuissa mutta nyt kävikin toisin. Jatkoimme toki puhdasta ajoa alkuillan sarjalla 56-32-45-51-84-44-93-55-43-105-54 mutta sitten tapahtui jotain kun saavuimme kartan laitaan. Ehkä seurustelu Lupus Extremen kanssa pehmitti päätä kun lähdimme polulta pellolle auennutta uraa aivan liian aikaisin. Kuvittelin jotenkin että olimme jo menneet ulkona kartalta (niinkuin pläänissä pitikin) jonkun matkaa ja olisimme jo seuraavalla pellolla, jota pitkin pääsisi sitten rastille selviä uria pitkin kulkemaan. Ajauduimme kuitenkin leveää kartasta puuttunutta peltoa ja ajouraa pitkin nenän päähän keskelle suota tajuamatta vielä siinä vaiheessa kuitenkaan minne tulimme.

Se oli siinä.

Suon laidassa nenän päässä napsautin pitkät päälle ja näimme horisontissa vaaran silhuetin kajastavan. Arvioimme pikaisesti tulleemme vain hieman liian aikaisin ison suon laitaan joten voisimme jatkaa suoraan länteen tullen joko alkuperäisen suunnitelman mukaiselle pellolle tai isoon mäkeen ennen paksua polkua. Siitä sitten snorkkelia esiin ja suon yli että heilahtaa. Pään yläpuolelle kohonnutta puskaa riitti kuitenkin suon jälkeenkin koko valkoinen alue aina epäselvän polun jatkeeseen asti tultaessa. Tässä vaiheessa olimme jo päässeet kartalle eli tiesimme tulevamme paksulle polulle ja voisimme sieltä naulata hyvin haastavalla rastinotolla vielä rastin suht kunnialla puskan läpi. Toisin kuitenkin kävi. Tullessamme kartassa näkyvälle ojalle ylitimme sen mutta kartassa ollutta avosuota emme nähneet (liekö maastossakaan) vaan oletimme olevamme hieman etelämpänä. Mäen päälle oli kuitenkin joka tapauksessa noustava ja kun sinne saavuttiin niin poikittainen kisaura tuli vastaan. Tiesin että ura johtaa etelään rastille mutten ollut aivan varma asiasta, joten varmistimme vielä järven laitaan alas josta sitten takaisin tetsaten uralle ja rastille leimaamaan. Puol tuntia ja rapiat meni siihen (t)saikkaan.

Jädeä ois tarvinu.

105-54-81-100-85 pajatso oli ennalta arvioitu kivaksi suppa-kangasharjumaastoksi joka voidaan poimia yölläkin mutta niin 81, 100 kuin varsinkin 85 osoitti, ettei pomminvarmaa sisääntuloa niihin pystynyt rakentamaan. Onneksi TuMen Superveteraanit osaa suunnistaa ja tiimitalutus rastille onnistui varttitunnin kestäneen uuden vauhdinhaun jälkeen. Laineman Timon kertoessa rastilla ettei kukaan täällä selviä virheittä saimme seuraavien tuntien ajaksi pohdittavaa onko asia niin. Meidän loppumatka kun kartasta näytti vain pelkkiä helppoja rasteja jotka naulasimmekin paria minuutin koukkua lukuunottamatta suoraan sarjalla 89-83-73-52-92-62-41-99-72-101-82-30-70-64-69-40-57-63-74-22-65-35. Tällä kisan toisella puoliskolla sijoituksemme pysyi samana eli sen mitä hyvällä juoksulla ja puhtaalla suunnistuksella siinä pärjättiin niin lopun piknikillä maisemia katellessa hävittiin. Sinällään Mikon aiheelliseen kysymykseen mitä niillä ylimääräisillä pisteillä tekisi täytyy todeta ettei tällä kertaa mitään. Sijaluvun hilaaminen pykälänkään ylöspäin kun olisi vaatinut merkittävää matkan lisäämistä nyt saavutettuun vajaaseen 120 kilometriin.

No hard feelings.

Mitä siis pitäisi tapahtua jotta kymppisakki EM- ja MM-kisoissa olisi mahdollista? Vauhtimme riittää siihen nykyisellään hankalissa maastoissa (kuten esim. Latvia 2016) mutta tiejuoksussa (jota nykyroga valitettavasti on) emme vielä pärjää. Mikolla on 10 kiloa liikaa ja pari tuhatta kilsaa liian vähän. Huippulamppu tekisi myös terää kun nyt Snellmanin päälliköllä pääsi ajaan. Heikompaa valoa ei huomaa silloin kun suunnistus kulkee mutta siinä vaiheessa kun pummivaihde osuu silmään niin iso valo on paras kaveri oli se sitten oma tai vaikka vastaantulijan. Plänäyksessä olemme toki jo pitkään olleet hyviä mutta niinkuin nytkin EM-kisoissa alle puolen tunnin istunnolla kisan kovimman hinta-laatusuhteen irrotus laudasta osoittaa että eteenpäin siinäkin on menty. Nyt Mikko kaavittiin kokoon kolmella eri hoitajalla ja kahdella eri ravintoexpertillä, jotka loihtivat mm. koko kisan kestäneen polttoainetankkauksen kuntoon. Kiitokset siis etenkin Saukkoriipin Jarnolle, Rannan Jaakolle ja Olonin väelle sekä tietenkin kisaravinteiden toimittajille Masajolle, Arctic Nutritionille ja Skipille!

Mikko siirtyny ajajan paikalle.

Syksyn kisakausi jatkuu nyt sitten Rollon Pimiäseikkailulla ja Vaarojen Maratonin 131:llekin olisi mielenkiintoista lähtä jos sinne vain jostain vielä lipun saa. Menny nuo polkujuoksutkin trokareille niin ei enää pelkillä vanhoilla näytöillä viivapaikka irtoa. Kun Otepäästä matkamuistoja ei tullu karhunrasvan lisäksi kuin ihan pieni rakko pikkuvarpaaseen niin olisi kiva sentään jostain saada jonkinlaista konkreettista hittiä elämästä (ilman että tarvii paitaa riisua niinkuin Mikon 🙂 ). Jossei Vaaroille pääse niin pitää sitten tyytyä SM-erikoispitkään ja Köykkyrin Nutsiin ellei ihan Halloween Hikeen tai Jämin Suunnistusmaratonille asti lähde. Joka tapauksessa ultraimmuniteetti on nyt taas saavutettu eli matka ei enää tapa. Pitää lisätä vauhtia.

t. Geohacker

P.S. Suomen tunnelikartta alkaa valmistua kovaa vauhtia. Kiitokset jo tässä vaiheessa tuotantotiimille!

Tunnelisotilaat välillä maan pinnallakin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.