Ihmeelliseksi näyttää nyt tämä huippusuunnistusmaailma menneen. Kansainväliseltä Suunnistusliitolta IOF:ltä tuli aivan käsittämätön arvokisaesitys, jonka jälkeen ei oikein tiedä enää kumpaan lajissamme tulisi keskittyä. Siis katu- vai maastojuoksuun. Jos IOF:n esittämät uudistukset toteutuvat niin kaikilla MM-matkoilla kultamitali on otettavissa peesaamalla. Miksi siis teemme saman virheen mitä maastohiihtäjät ovat jo tehneet? Kuka haluaa katsoa teeveestä tai gps-onlinestä kaikkien pallojen yhtenäistä helminauhaa? Eikö sitä näe jo tarpeeksi maastojuoksukisoissa?
Haluan uskoa demokratian voittoon, joka tässä tapauksessa on tuottanut Pakistanin, Panaman, Puerto Ricon, Taiwanin ja Kiinan Taipein tyylisten (perinteisten) suunnistusmaiden kannalta suotuisia arvokisamatkoja. Siis kuten nämä kahden hengen mixed relayt et cetera.
Jottei demokratiaa tarvisi Halla-ahon panssarein jouduttaa tulisi IOF:n välittömästi vetää esityksensä takaisin urheilijoiden pyynnöstä. 111 nimeä protestissa ja siihen päälle vielä alati laajeneva nettisigneeraus luulisi olevan kokeneille kartanlukijoille riittävän selvää tekstiä. Pois tuollainen pelleily!
Ihmetystä asiassa herättää myös se, että osaa noista esitetyistä uudistuksista ei ole lainkaan testattu tai ne ovat osoittautuneet kokeiluissa kehnoiksi. Mikä ihmeen kiire lajiamme on uudistaa sellaisilla kisamuodoilla, jotka eivät ole ilman televisiotakaan toimineet? Tuntuu aivan kuin olisimme valuneet norjalaisten pakkotv-aikakaudesta vielä astetta pidemmälle hallitsemattomaan kaaokseen, jossa harjaantunutkaan tv-katsoja ei tiedä enää mitä sieltä tulee. Siis MM-kisoissa, lajimme näyteikkunassa.
Onneksi Ranskan MM-kisoissa näimme suunnistusviihdettä parhaimmillaan. Ja vieläpä niillä perinteisimmillä matkoilla. Ehkä nuo lähetykset joku vielä muistaa. Ja painaa sitä toista äänestysnappia, kun seuraavan kerran päättäjiä valitaan.
t. Marko
