Pummianalyysi 2020

Samaistusvirhe, matka kuitenkin kiinni ja spiraalilla rastille.

Kaudella 2020 suunnistin yhteensä 80 kertaa, joista 54 päiväsuunnistusta, 10 yötä, 10 hisua ja 6 pyöräsuunnistusta. Yhteensä tunteja kertyi 108 ja matkaa noin 756 km pummikeskiarvon ollessa 7 sek/km. Varsin alhaiseen pummikeskiarvoon vaikutti muutamat pitemmät rogainingkisat sekä pyörä- ja hiihtosuunnistukset, joissa tulee pummattua huomattavasti vähemmän kuin suunnistuksessa. Toisaalta yösuunnistuksiakin kertyi, jotka huomattavasti helpommin tipauttavat kartalta.

Kauden isoin pummisarja kutoselta kympille Lapin am-yössä.

Useimmat kauden isoista pummeista olivat joko suunta ja/tai samaistusvirheitä. Tyhjyydessä surffailu ennen rastia ja matkan täyttyessä väärälle puolelle kääntäminen johtivat useiden minuuttien etsintöihin kymmenkunta kertaa. Nämä etsinnät tapahtuivat pääosin Meri-Lapissa ja yösuunnistuksissa. Matkan arvioinnista on tullut lähes selkärankatason automaatio, joten usein näissä tapauksissa riittää kun heittää spiraalin eli käy katsomassa ensin toisen puolen kaarroksella ja sitten toisen. Jossei rastia näe niin jokin kohde kuitenkin yleensä täsmää.

Arvokisojen isoin pummi: Latvian EM-rogaining noin 8 min.

Kauden aikana arvokisoissa tuli turoiltua säännöllisesti eli ihan puhdasta runia ei irronnut yhdestäkään EM/SM-startista. Latviassa toteutui aamuyön riskitunnit matkan pettäessä ja johtaessa perättäisiin typeryyksiin kuten ojien ylittämiseen ilman järkeä. Myös SM-erikoispitkällä pitempi samaistaminen johti useamman minuutin koukkuun.

SM:ien erikoispitkä samaistusvirhe, onneksi valtava suo pysäytti.

Kompassin käyttö vain valmistavissa ja arvokisoissa on johtanut vuosien varrella tarkkaan otteeseen kartan kohteista. Käytännössä virheiden osalta profiili on muuttunut aiemmista rastinottovirheistä enemmän suunta- ja samaistusvirheiden suuntaan. Kun varmistavaa kompassisuuntaa ei ole katsottavissa sekoittuu eri sektorissa olevat samanlaiset kohteet toisiinsa paljon helpommin. Toisaalta kompassisuunnan puute hidastaa myös suunnistamista kun on tipahtanut tai tipahtamassa kartalta. Näiden olotilojen vuoksi varmuuden tunne on herkempi eli tajuaa reagoida melkein heti kun homma on lähössä lapasesta.

Rastinottosuttu seiskalla. Ei ollut selkeää kuvaa minne oli menossa.

Nykykartoilla kohteissa on helppo olla kiinni melkein koko ajan. Ainoastaan tyhjät ja peitteiset alueet täytyy ottaa suunnalla (ja matkalla). Olen kuitenkin sitä mieltä, että suunnistajan tärkein taito on kulkea suoraan valitsemassaan suunnassa koska silloin on helppo lukea itsensä tarkasti kartalle kun epätietoisuusellipsi pysyy kapeana. Reitinvalinnan, rastinoton ja matkan arvioinnin taidot täydentävät sitten tuota suunnassa pysymisen osaamista mahdollistaen lähes riskittömän etenemisen niin kauan kuin keskittyminen vaan pysyy itse asiassa.

SM-yön reitinvalintavirhe vitoselle ja kympin heijastinsinkoilu.

Yösuunnistus ratkeaa varmuuteen ja SM-tasolla monesti myös kykyyn olla välittämättä vääristä heijastimista, jotka houkuttelevat. Vaikka SM-yön suoritus oli osaltani eheä koukkasin muutamaa rastia minuutin verran ja tein pari huonoa reitinvalintaa. Ylipäänsä reitinvalinta näyttäisi olevan suunnistuksessa ratkaisevaa vain harvoissa maastoissa silloin kun on kunnossa. Huonokuntoisena, yöllä ja rogainingissa voimien säästämisen ja varmistelun vuoksi reitinvalinnan rooli korostuu sekä hyvin peitteisissä ja jyrkissä maastoissa, joissa kierrotkin kannattavat. Meri-Lappi on paikkana optimaalinen kun haluaa harjoitella reitinvalintaa. Puska kun on täällä varsin tuuhea.

Kartanpiirtovirheen siivittämä uudelleenkartoitus.

Muutamilla iltarasteilla nukahdin oikein huolella alkukaudesta kun ei vielä ollut kunnossa. Aloin ajatella jotain muuta kuin suunnistusta ja sen seurauksena etsintäkierros kesti tavallista pitempään. Syksyllä tällaiset sutut poistuivat kun pääsi kuntoon ja kauden tärkeimmät kisat alkoivat. Suunnistusväsymystä ei tällä kaudella lainkaan tullut kuten ei aiempinakaan ja mielestäni se johtuu siitä, etten harjoittele muutakuin kellon käydessä. Reilusta sadasta tunnista lähes kaikki ovat tulleet emitti/sportidentti sormessa. Olen löytänyt itselleni mielekkään tavan harjoitella suunnistusta: iltarasteilla tai vastaavissa ympäristöissä, joissa joku ottaa ajat. Omatoimirasteista tämä tarkoittaa niitä, jotka ovat liveseurannassa tai vastaavissa härveleissä.

Suunta kondikseen.

Ensi kaudelle otan kompassin mukaan aiemmassa vaiheessa ennen arvokisoja. Vaikka Latviassa ei varsinaisia suuntavirheitä tullutkaan niin suuntavirheet näyttäisi olevan lähes ainoa virheenlähde isommille pummeille. Jos pummaat rastinotossa niin pummaat kuitenkin pienesti. Jos valitset reitin väärin valitset vain pienesti väärin. Mutta jos soosaat suunnan niin yleensä joudut 50/50-tilanteeseen josta valitsemalla väärin saatat koukata ihan isostikin. Matkakaan kun ei niissäkään tilanteissa pelasta.

T. Täydellistä suunnistustaitoa etsivä.

P.S. Ei sitten muuta sanaa keksitty kuin liiga sotkemaan ennestäänkin sekavaa suunnistuskenttää. Tarvis näköjään vieläkin markkinointiosaamista pääkallopaikoille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.