Voitto kotiin

Turbodieselit

Voitimme Vierumäen 24:n paukuttamalla vuorokauden aikana 421 kilsaa kasaan. Toiseksi jääneet Team (Liian) Laihat Eväät taipui lopullisesti yön pimeinä tunteina ja eroa maaliin kertyi reilut kuusi kierrosta. Kisarapsusta löydät tarkempaa selontekoa keikasta videoineen, tuloksineen ja tunnelmineen.

Olemme nyt saalistaneet talven aikana 2 x 24h extremevoittoa ja mielestäni tuloksentekomme perustuu sekä kovaan kestävyyskuntoon että toimivaan joukkuehenkeen. Kovan kestämisestä olenkin kirjoittanut varsin paljon ja pidän äärimmäisen kestävyyden saavuttamista nykyään varsin helppona. Yksinkertaisuudessaan on vain luovuttava kaikista ylimääräisistä tavoitteista, jotta kuulee oman kehonsa äänen ja voi seurata sitä. Seuraaminen tarkoittaa tässä yhteydessä harrasta ajan viettämistä oman kehonsa kanssa teillä, radoilla, poluilla ja laduilla urheillen.

Joukkuehengen tekeminen extremelajeissa on sensijaan vaikeaa. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä syystä, että on tehtävä yhteistyötä lähes täydellisesti itsenäistyneiden ihmisten kanssa. Extremeurheilijathan kun eivät tunnetusti apua pyydä.

Aloitimme Vierumäen kisan varsin sekavissa tunnelmissa. Väittäisin jopa, että joukkueemme oli ylilatautunut. Tämä on hyvin tavanomaista tilanteissa, joissa vain voitto kelpaa. Heikot extremejoukkueet jättävät tällaisen hankalan tunteen KÄSITTELEMÄTTÄ ja odottavat sen vain ajan kanssa katoavan. Hieman kehittyneemmät tiimit KESKUSTELEVAT asiasta usein päätymättä kuitenkaan lopulta puutaan pidemmälle. Kovimmat tiimit sensijaan eivät puhu vaan antavat TEKOJEN puhua puolestaan.

Faktahan oli, että Vierumäen kisassa voittaaksemme vastustajat oli kaadettava ja joukkueeseen oli luotava ensimmäisinä tunteina loppuun asti kestävä tappamisen meininki. Kapteenimme Tommi aloitti heikosti valitellen sekä kuntoaan että suksiaan. Mikalla ja Mikollakaan ei ollut hääppösiä fiiliksiä, joten päätin tarttua tilanteeseen. Vedin neljä ensimmäistä kierrostani niin lujaa kuin pääsin samalla viestittäen joukkueellemme, ettei tunnu yhtikäs missään.

Kolmannen kierroksen jälkeen muutos tapahtui. Pojat alkoivat fluorata suksiaan ja ajatukset siirtyivät ladulle itse tekemiseen. Puolenyön maissa (hiihdetty 6h) kävin kertomassa vielä toisena ja kolmantena majailleille joukkueille, että miehemme ovat nyt liekeissä eli voitto on siltä osin selvä. Tämä kyseinen hetki lopetti muiden rimpuilut ja saimme siitä lähtien keskittyä rauhassa vauhdikkaaseen hiihtoon läpi yön.

Itseni uhraaminen alkukierroksille vaati omalta osaltani viisi kierrosta hiihtelyä ennenkuin kykenin taas tuottamaan kelvollisia kierrosaikoja. Peli oli kuitenkin jo ratkaistu kun tiimimme taas toimi. Tuloksentekokoneisto (Tommi&Mika) takoi samaa reilun varttitunnin kierrosaikaa kisan loppuun asti ja viivytystaistelijamme Mikko antoi ”väsymys – se on vain tilapäistä”-ohjeita sopivasti suksen liukuessa. Tämä on sitä yhteistyötä extremen hiljaisuudessa. Kiitos vielä kerran!

Pitkät hiihtomatkat on nyt osaltani plakkarissa, joten seuraavaksi keskityn hisuun. Ensi viikonloppuna on kauden avaus SM-pitkällä ja viestissä Jämsässä. Muistaiskohan sitä vielä ne kaikki karttamerkit? Ja missäköhän se lintulauta on?

t. Marko

2 Comments

  1. Lihavat onnittelut kakkoseksi jääneeltä. Hyvin tasaisen vauhdikkaasti pystyitte kyllä punnertamaan koko kisan läpi! Meillä ”huonoa” tulosta selitti osin se, että yksi hiihtäjistämme treenasi Vasaloppetia varten ja hiihti pelkkää tasatyöntöä ja aluksi huonosti luistavilla suksilla jopa > 2 tuntia putkeen. Itsellä taas lupaavasti mennyt valmistautuminen meni keturalleen vajaa kolme viikkoa ennen koitosta sairastettuun influenssaan. Enemmän saatiin, mitä odotettiin kuitenkin. Seuraavaksi sitten Finlandiaan…

  2. Kiitos rehdistä kisasta ja onnittelut myös teille! Pitänee omaakin kalenteria tutkailla josko osallistuis johonkin pitkän matkan massahiihtoon vielä loppukeväästä. Tsemppiä Finlandiaan!

    t. Marko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *