Suunnistus.netin uutisissa pyydettiin ottamaan kantaa syksyllä startanneeseen Suunnistusliiton uuteen sprinttimaajoukkuetoimintaan. Kuviotahan on nyt vedetty systemaattisesti Kosken Harrin toimesta ja mielestäni Harren yksilöllisen urheilun malli puree hyvin. Valittu viesti on selkeä ja kohderyhmälle sopiva.
Sprintterithän on nyt leireillä takoneet tartania intervalleina, ottanut sekunteja pois kikkaradoilla ja siinä samassa kierrelleet leimauspukkia ryhmätöiden merkeissä. Maajoukkuetoiminnassa mukana olleet urheilijat ovat fyysisesti jo varsin kokeneita, joten kova ja hyvin täsmäkohdistettu leirikuormitus lienee jatkossakin ryhmän kannalta parasta. Listaan tähän kuitenkin joitain asioita, jotka näen mahdollisina sudenkuoppina nykyisessä linjassa.
1. SPRINTTI+SUUNNISTUS
Sprinttisuunnistus koostuu pääosin kahdesta kyvystä, jotka ovat: kyky juosta kovaa ja kyky suunnistaa ennakoiden. Tämänhetkisellä maajoukkueella kyky juosta kovaa hallitsee tekemistä ja sen vuoksi paukkuja kannattaisi suunnata erityisesti jälkimmäiseen. Tämä vähentäisi myös arvokisoissa koettuja paineita, sillä niiden määrä on yleensä suoraan suhteessa paketin heikoimpaan lenkkiin.
Sprinttisuunnistuksessahan taidolliset vaatimukset poikkeavat merkittävästi tavallisesta metsäsuunnistuksesta siinä, että reitinvalinnat on tehtävä etukäteen (jopa useita rastivälejä ennen). Sokkeloiset kaupunkisprintit muodostavat myös rastinotolle erikoisen haasteen, sillä sokkeloissa rastinottoalue on luettava kokonaisuudessaan verkkokalvolle ennen rastiympyrään tuloa. Knockouttien yleistyessä sprinttimaajoukkuetoimintaakin on jatkossa vietävä yhä enemmän yhteislähtö- ja mies-miestä-vastaan-asetelmiin. Niitä kun ei ole nykyään enää muualla kuin Huippuliigan finaalissa ja muutamassa aniharvassa viestissä tarjolla.
2. HEIMOHARJOITTELU
Sprintin osalta iso vaaran paikka on peesata Urheiluliittoa eli soveltaa heikosti eri heimoihin uppoavia voima-, juoksutekniikka- ja liikkuvuusharjoitteita. Vieläkään ei tunnuta tajuavan, että Nandi-heimon miehet juoksevat aivan eri tavalla kuin Masai-heimon miehet. Tässä kohdin näenkin liiton asiantuntijuuden heikkouden, sillä todellista kehotyyppiosaajaa ei tällä hetkellä tiimistä löydy.
3. LENNOSTA LEIMAAVA SPRINTTERI
Nyt kun pukkeja on alettu kiertämään niin haluaisin jakaa vision liikkeessä olevasta sprinttisuunnistajasta. Oma on jo hisun puolella osoittanut, ettei rastin leimaamiseen tarvitse pysähtyä vaan suksi voi liukua myös silloin kun leimataan. Tätä taitoa soisin näkevän myös tulevaisuuden sprinttereiltä. Pystyleiman ottaminen näytöllisellä emitillä tai lähivuosina yleistyvien etäleimausten myötä vauhti on ylläpidettävissä jatkossa jopa lähes täysin tasaisena sprinttisuorituksessa. Kiihdyttämisen ja jarruttamisen paikkoja on siis tulevaisuudessa yhä vähemmän, kun suunnistustaidon ja tekniikan puolestakaan niitä ei tarvitse tehdä.
t. Musti
P.S. Harre vois laittaa myös Uudenmaan av:n kuntoon.
Kiitos Marko kannustavista kommenteista ja sudenkuoppien osoittamisesta… onhan noita pohdittu ja kohta jopa tutkittu. Varovasti väittäisin jopa valmennustiimistämme (ml.urheilijat!) löytyvän tieto-taitoa ja kokemusta asioiden tunnistamiseen. Ratkaisevintahan on homman vieminen käytäntöön ammattimaisesti amatöörimäisin resurssein. Moniosaajista ja lajifanaatikoista koostuva valmennustiimimme haluaa heti homman alkutaipaleella antaa tilaa tuoreille näkemyksille ja aidolle osaamiselle. Kannustamme edelleen asiasta kiinnostuneita ottamaan aidosti yhteyttä niin saadaan tätä asiaa edistettyä tiukassa tahdissa. Tekijöitä ei ole liikaa. Yhteen hiileen puhaltamalla toivon tuottavamme jotain suomalaisen valmennuksen näköistä erinomaisuutta. Olen jatkossakin avoin kehittämisajatuksille, jotka fokusoituvat sprittisuunnistajiemme kehittymisen parhaaksi. Mielelläni otan kommentteja vastaan muutoinkin kuin median/blogikirjoittelun välityksellä. Yhteityöterveisin, Hza.