Eläinkoe

Kesän kovin treenijakso on nyt sitten takana. Altistin itseni try-this-at-home-tyyppiselle eläinkokeelle, jossa tutkin vereni muuttumista järjettömän kovan tehomäärätreenin (kisailun) seurauksena. Eläinkoe sisälsi 21 päivän aikana Jukolan pitkän yön, Arctic Relayn, Äkäslompolon kyläkisan, Haltien huiputukset, Midnattsolgaloppenin (4 osakisaa), Kalevan Rastiviestin, Kainuun Rastiviikon (4 osakisaa) sekä Kainuu Extreme O-runin. Lisäksi samalla aikavälillä auton mittariin kertyi ajokilometrejä noin 3000 km.


Eläinkokeen kovin kisa?

Lähtötilanteessa elävän veren kuvani olivat puhtaita eli punasolut olivat pyöreitä, valkosolut toimintakykyisiä eikä veriplasmasta löytynyt lainkaan maitohappokiteitä, kuonakasaumia tai vastaavia sinne kuulumattomia partikkeleja. Sensijaan kuivaveren näytteeni sisälsi huippu-urheilijoiden vakioprofiilit eli lisämunuaisen tuottaman adrenaliinistressin sekä imusuoniston kuormituksen. Muita ongelmaprofiileja ei lähtötilanteessa verestäni havaittu.


Extreme O-Runiin lähössä.

Heti eläinkokeen jälkeen kuvattu elävä vereni oli edelleenkin puhdasta eli olin säilyttänyt kisakuurin aikana (yllätyksekseni) perusverentasoni. Myös kuivaveren osalta profiilini olivat pysyneet ennallaan, sillä vain lumimyrsky (lisämunuaisen stressi) ja kuivaveren ulkokaaren valkea reunus (imusuoniston kuormitus) ilmenivät veressäni. Varmistimme tuloksen vielä ottamalla molemmat näytteet kahteen kertaan.

Tulostasossani havaitsin kuitenkin selkeän suorituskyvyn vaimenemisen eläinkokeen loppumetreillä. Parhaimmat kulkuni osuivat MSG:n avaukseen sekä Kainuun ekoihin päiviin. Midnattsolgaloppenin keskiyön pitkässä kisassa koin treenijakson ainoan hiilarihyytymisen ja Kainuussa kahtena viimeisenä päivänä nesteet tuntuivat loppuvan (tai ajatus ainakin sammui). Kainuun viimeiset kisat juostiin tosin noin 30 asteen helteessä 😉


Norjan Halti.

Mitä eläinkokeeni sitten kertoo? Ensinnäkin vereni vaikuttaa olevan varsin stabiilissa tilassa, kun harjoittelulla tai kisaamisella siihen ei juuri kykene muutamassa viikossa vaikuttamaan. Imusuoniston kuormitus syntyy, kun keho tyhjentää tehoista syntyvät jätteet muutaman päivän viiveellä lymfaan ja tästä mielestäni seuraa ns. juminen fiilis. Lihakset eivät tunnu pelaavan, vaikka ne eivät olekaan kipeitä tai millään muulla tavoin rikkoutuneita. Adrenaliinistressi sensijaan olisi mielestäni vielä verenkuvistani siivottavissa, jos osaisi kisata täysin tyyneessä mielentilassa. Milloinkohan siihen pystyisi?

Tulosten valossa kesää on mukava jatkaa. Rokuan Geoparkiin on kaksi viikkoa aikaa toipua ja välissä vedän vielä kontrollina Äkäslompolon ympärijuoksun. Musti taitaa kans olla viivalla.

t. e-Läin


Täynnä ulkoista valoa.

One Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *