Noniin!
Suunnistuskausi on nyt paketissa. Kisakauden huipentanut SM-yö sujui lähes suunnitelmien mukaan, vaikka A-finaalipaikka jäikin 14 sekunnin päähän. Otimme sitten betonissa kunnolla yhteen koko kesän samoilla sijoilla pyörineiden Rantalan Kallen ja Reitin Mikon kanssa. Selvä erohan siitä lopulta saatiin, kun pojat joutuivat taipumaan jopa eri minuutille 😉
Palasin yöhön valmistautuessa kompassimaailmaan, sillä vedin viimeiset yöharjoitukset (Lahden yöcup ja SM-yön karsinta) levykompassilla. Edelleenkin on vaikea käsittää miksi joku käyttäisi levyä, sillä se väkisinkin jumittaa yhden käden pois pelistä. Sensijaan finaalissa käyttämäni peukaloversio sopii yölliseen matkantekoon mainiosti. Paras ratkaisu on kuitenkin mielestäni rannekompassi, jota mm. Karppisen Timo on jo pitkään käyttänyt. Kuka myisi minulle sellaisen?
Kauteni jatkuu vielä Vaarojen ultramaratonilla ensi viikonloppuna. Freen jengiin on lähdössä minun lisäksi Mikko ja Mäkisen Seppo. Tähtäämme joukkuekisan ylivoimaiseen voittoon ja toistemme päänahkojen irrottamiseen. Sepellä onkin tältä kaudelta ultra- ja seikkailukisoissa voittamaton putki. Mukava käydä katkaisemassa se 😉
t. Marko
Niin kävi, että veit syksyllä pidemmän korren ja vielä tärkeimmän eli yön. Poistuin mynämäeltä kausi kaadettuna itärajalle nuolemaan haavojani muiden susien seuraan.
Mutta taistot eivät pääty tähän. Palaan asiaan keväällä japanilaisten maratoonarien lailla kostoa vannoen sopeuttaen kehoani läpi synkän talven Toshihiko (tosi)Sekon oppeja noudattaen. Toki teen kaiken vielä paremmin.