Korkkiruuvi ja muut radalla.
Pasi provoili hitaiden miesten eduksi viimeisimmässä jutussaan. Ennenkuin julistamme tuomiopäivää nopeille voisimme hieman perehtyä valmennuksen anatomiaan. Se kun tuntuu rajoittavan edelleenkin jopa kaikkein pätevimpienkin suomalaisvalmentajien toimintaa.
Kaavahan menee siis seuraavanlaisesti: Joku pärjää kullan arvoisesti olympialaisissa tai MM-kisoissa. Seuraavana syksynä hänet kutsutaan valmennusseminaariin luennoimaan harjoitusmenetelmistään. Suurin osa valmentajista (ja kaikki urheilevien lasten äitit ja isät) omaksuvat uuden mestarin julistaman tavan harjoitella. Tämän matkimisen seurauksena hiihtäjät vetää nyt Happoa ja kestävyysjuoksijat Isoa Mäkeä. Suunnistajat hieman pohtivat onko se Minnaa, Pasia vai Topia. Ihan vain huomatakseen muutaman vuoden päästä, ettei se toiminutkaan kuin muutamilla. Missä vika?
Olemme anatomisesti erilaisia ja meidän on juostava niillä anatomisilla rajoitteilla mitkä olemme syntymässämme saaneet. Jos hitaan lihastyypin ja anatomialtaan koko jalan askeleen omaava laitetaan tekeen aitadrillejä (päkiällä ja ylös) niin seurauksena on kehotyypin ajautumista jumiin tai jopa ihan oikeisiin rasitusvammoihin. Lisäksi treeni tuntuu vastenmieliseltä.
Valmentajat selittävät tämän tilanteen homeostaasin järkkymisenä: kyllä sen paremman kunnon sieltä pitäisi tulla, kunhan kehosi ensin tottuu nopeaan päkiäkontaktiin. No eihän se totu.
Tuottaakseen laajalla rintamalla tulosta lajien on hyväksyttävä kehotyyppien rajoitteet. Valmentajien on päästävä anatomian tasolla siihen pisteeseen, että he näkevät mitkä liiketyypit ovat urheilijalle luontaisia ja mitkä lopulta näistä luontaisistakin liikkeistä niitä kaikkein tehokkaimpia. Tämä osaaminen voidaan jopa kouluttaa, mutta yksinkertaisimmillaan se on urheilijan omaa kehon kuuntelua ja sieltä käsin toimivimpien liikemallien luomista.
Listaan seuraavaksi muutamia juoksun liikesuuntiin ja voimantuottoon liittyviä lainalaisuuksia, joita anatomiamme mahdollistaa (ja samalla siis myös rajoittaa):
Kehotyypit, liikesuunnat ja painovoiman käyttö:
– Päkiätykki, nopea voimantuotto päkiällä, ei juurikaan painon pudotusta (lyhyen) askelkontaktin aikana
– Painonnostaja, nopea voimantuotto takaa kantapäältä ylös, painon pudotus polvia ja lantiota hieman koukistaen suoraan alas
– Korkkiruuvi, hidas voimantuotto koko jalalta päkiälle, painon pudotus lantiota kiertäen viistosti alas eteen
– Halonhakkaaja, hidas voimantuotto koko jalalla, painon pudotus suoraan ja pitkälle alas eteen
Koska olemme vain yhtä tiettyä kehotyyppiä joudumme toimimaan sen mukaan. Esimerkiksi pertsan hiihdossa (suoran ladun vuoksi) painonnostajat ja halonhakkaajat pätkivät korkkiruuveilta ja päkiätykeiltä karkuun. Vastaavasti vapaalla (sivuttaisen liikkeen vuoksi) korkkiruuvit karkaavat muilta. Päkiätykeille suosittelen jo tässä vaiheessa lajin vaihtoa, koska ette tule selviämään lankun pitkästä liu’usta millään tyylillä edes siedettävästi.
Kun löydät omalle kehotyypillesi sopivan tavan tehdä liikettä seuraa siitä sekä hyvä olo välittömästi että erinomaista tulosta pidemmällä aikavälillä. Tämän vuoksi uusiakin liikkeitä opetellessa kannattaa sinun panostaa niihin ratkaisuihin, jotka tuntuvat siinä hetkessä hyviltä ja helpoilta. Anatomisesti tarkasteltuna helpolta tuntuva liike on kehollesi optimaalinen. Helposti syntyvä liike on sitä ominta itseäsi, koska se onnistuu hyvin jo ilman harjoitteluakin. Kehotyypin mukaisesti harjoittelemalla voit vahvistaa liikkeesi sellaisiksi, että niillä tulee myös hyvää tulosta.
t. Korkkiruuvi
