Mestarit korkeimmalla pallilla. Kassit täynnä.
Niin se tammikuu vierähti talvikauden ensimmäistä kuntohuippua rakennellessa. Kuntohuipun tehokkuus testattiin sitten eilen ns. sprinttihisukauden päätöksessä Lieksassa. Tässäpä hieman tiivistettynä yhteenveto miten highsuvaltikka anastettiin takaisin (Pellosta) Rovaniemelle.
Alkukauden tulosliuskoja tarkkailleet olivat varmaan huomanneet OH:n miehistön tasaisuuden. Pexin ja Veskujen pitäessä välivuotta tyydyimme Lieksassa vain kolmoisvoiton tavoitteluun. Omat näyttöni (mm. Övertorneålla) olivat vielä sen verran vaisuja, että parikseni seuloutui viime vuoden moninkertainen SM-kuningas Keskinarkauksen Masa. Muissa joukkueissa lihaksiaan esittelivät H-P ja Teemu sekä Leiska ja Mikko.
Jo lähtöviivalla oli selvää, ettei suunnistaa tarvinnut. Rasti-Pielisen väki oli optimoinut pakettiaan (ehkä hivenen liikaakin) sekä urien ajon että ratasuunnittelun osalta tarjoten tänä vuonna siis vain pääosin hiihtoa. Itselleni tällaiset asetelmat ovat perinteisesti varsin huonosti sopineet, joten koitin roikkua avauksen oman letkani perässä vain sen minkä pystyy. Vaihtoon kurvatessa totean omien mitalimahdollisuuksien menneen, mutta onneksi sentään Teemu ja Mikko ovat varvanneet piikissä!
Toisella osuudella Hoopee ja Leiska latovat kuin elukat vaihtaen kärjessä Ponnen kanssa. Iholle liimautuu myös tämän hisukauden sensaatio Suunta-Jyväskylän Janne Häkkinen. Itse irtaudun kolmannelle osuudelle virtuaali-Masan tuomana muutama minuutti kärjen perään.
Nelosrastille mennessä huomaan jotain odottamatonta sekä reisissäni että silmissäni. Reisien tuottama informaatio kertoo että nyt kulkee. Silmät vahvistavat myös tämän havainnon: Mikko on ajettu kiinni ja Suunnan Mäkinenkin tulee keula edellä vastaan. Kulkuni ei kuitenkaan kestä vielä maaliin asti vaan viimeinen mäki on liikaa. Ehkä sittenkin Ylläksellä olisi pitänyt edes yksi veto ottaa…
Ankkuriosuudesta tulee siis kahden kauppa. Tanka tuo Ponnen vielä keulassa, mutta Teemu on vain reilut puoli minuuttia perässä. Miten käy? Viekö Hoopee Emppua vai pystyykö Ponsi sittenkin kampeamaan meidät ulos korkeimmalta korokkeelta? Onneksi kokemus vie tälläkin kertaa voiton. Hoopee piiskaa ankkuriosuuden pohjat tauluun ja kuvan seuraavan päivän lehteen. Mestaruus on meidän!
Koska sprinttiviikonloppu parisprintteineen oli nyt ensimmäistä kertaa ohjelmassa listaan tähän vielä muutamia ehdotuksia kilpailumuodon kehittämiseksi erityisesti huippuhiihtosuunnistuksen näkökulmasta:
– Miehet voivat hyvin hiihtää 6 osuutta, ehkäpä naisetkin?
– Jos maasto ei anna myötä niin eka ja vika osuus voidaan kisata normaalina hiihtokisana
– Kartanjako käsi selän taakse-menetelmällä –> tasapuolisuus
– Ykkösrastit läpihiihdettäviä, muuten viesti voi ratketa jo siihen
– Ankkureille oma putki ellei hiihtona –> yleisö voi seurata
– Sanamuoto parisprinttiviesti –> pariviesti
Talvikauden ensimmäinen puolisko on siis paketissa. Nyt alan juokseen, jotta lumilinnalla kulkee.
t. Ei vielä yhtä hyvä kuin Ski-O-Superstar
