Petterillä ei tultu.
Kävin viime viikonloppuna pyöräsuunnistuksen SM-kisoissa Kurikassa ja oli kyllä taas siistiä rällätä edgellä. Plaketti jäi kolmivitosissa minuutin päähän ja sehän olisi toki ollut otettavissa, kun vain kolmoselle asfalttitien ois nähnyt. Triplavirhe kartanluvussa ja -käännössä sakkasivat paketin ja päädyin kiertämään rastivälin ylläältä hiihtolatupohjien kautta ottaen reilut pari minuuttia pleksiin perusjanttereilta sillä välillä.
Loput erosta kärkeen tuli lähinnä lihaksistoon ja voimansiirtoon liittyvistä ongelmista. Nuuksio Classicin jäliltä lihassäikeet (lähinnä aktiinit ja myosiinit) eivät supistu vielä riittävällä teholla eikä toisaalta Punakuonon tehtaalta vielä löydy riittävän kevyttä ja pitävää mallia alle. Ojalan Kaitsu tuumasikin maalissa, että kiekkoa pitäs alkaa heittään seuraavaksi alle. Ja näinhän se toki on. Sarvet kun pysuu.
Vaan Pekingillä.
e-Sportissa vedettiin sitten sunnuntaina melkoiset rallit, kun Uuden ajan semma ländäs kolmatta kertaa maan päälle. Hyvinhän nuo kehäkolmosen kaverit vetää, mutta kyllä se vaan nyt niin on, että Haapajärvelle lähti kovimmat aplodit. Autenttista desibelimittaustulostahan tästä ei ole, joten saatte päätellä itse.
Antin ulostulo kaapista Karpaasien perinnön kanssa on raikas tuulahdus itse kuhunkin kestävyyslajiin ja miksei muuallekin. Vaikka kehon kuuntelun linja on vaikea niin se on kuitenkin ainoa joka toimii kaikilla. Ja sen vuoksihan sillä tullaankin menemään suomalaisessa valmennuksessa jatkossa harppauksittain eteenpäin.
Ens viikonloppuna sprinttaan Lahdessa ja matkalla voisi käydä Himos Uphill Runinkin, kun sinne Petotiimi mukaan pyysi. Kolme kisaa kahteen päivään on aika tiukka, mutta jospa sitä päkiäaskelta nyt sitten Kolille kuitenkin hioisi.
t. e-Coach
