Väsymätön ja onnellinen.
Voitin viime viikonloppuna Terva Trailin ja samalla tein uuden reittiennätyksen Tervareitille Oulusta Rokualle. 100 km taittui aikaan 10h 20min eli siinä on varmaan useammiksi vuosiksi työmaata muille lyödä ajan alle jalan. Kymmenen tunnin haamuraja lienee mahdollisuuksien rajoissa, kunhan Tervareitti niitetään auki ja ehkä jopa pitkospuistetaan muutamin puuttuvin kohdin. Nyt sain kahloa ja nokkospuskaa aukoa etenkin Päivärinteen risteys – Montta sekä Pälli – Saviniemi välisillä osuuksilla, vaikka pääosin reitti onkin nopeaa ja helposti juostavaa.
Lähdin Tervaan vauhdikkaasti koska pitkospuilla on vaikea ohitella enkä halunnut jäädä takajoukkoihin seurustelemaan. Nastarit oli huippuvalinta aamukasteen liukastuttamiin pitkospuihin, joita riitti etenkin Monttaan asti kiitettävästi noin kymmenen kilometrin verran. Ylikiimingin tien ylitykseen kaipailin huoltoa mutta järjestäjät ei sinne olleet vielä ehtineet, joten ekan kerran sain evästä 40 km kohdalla Montassa.
Elävänä ja kuivattuna.
Monttan dropbagista kaivoin hyvin sisäänajetut maastolenkkarit alle sekä retkisukat, joilla lopun juoksupitoisempi osuus oli hyvä huristella. Huoltokupilta tähtäilin lähinnä sipseihin ja mustavalkoisiin sekä viherkeltaisiin lakumixeihin kun niitä kerran reilusti oli tarjolla. Yleensähän huollot on ankeita rusinaa ja suolakurkkua mutta menee se toki niilläkin. Oma huoltoni oli pelkän vyölaukun varassa, jossa suurimman osan tilasta vei pieni juomapullo ja Livelox-seurantaan vaadittu tabletti.
Montta-Pälli-Saviniemi noin 20 km kulki leppoisasti edelleen koko ajan juosten ja kun sadekin sopivasti ilmaantui ennen Utajärveä niin pakkohan sitä oli juosta ettei kylmä tulisi. Olin aikatauluttanut itseni siten, että vedän riskillä kolmikakkosen lähdön etupuolelle jotta sitten muita peesaamalla voisin sitkistellä maaliin. Rautatien ylityksen jälkeen aloin hyytyä mutta takaa olikin vasta tulossa kyydit.
Rokuan kankaiden avautuessa 32 km kärki ohitti heittämällä ja toinenkin sija meni vauhdilla ohi. Kolmannen kanssa pääsin kuitenkin jo tasaväkiseen juoksuun ja Ahmaksen viimeiseen huoltopisteeseen saavuimmekin yhtäaikaa. Otin pitkän huollon ja lähdin sitten saalistamaan edelle livahtaneita. Health & Span häämöttäessä sain kolmantena olleen kaverin kiinni ja jatkoin edelleen hyväksi havaittua anti-ultrataktiikkaa eli juoksin kaikki mäet ylös. Rullahiihtobaanaa päästellessä noin reilu kilometri ennen maalia sain repäistyä eron ja pääsin tuulettelemaan maaliin asti hyvin rullannutta juoksua.
Paluumatkalla Jyväskylä Trail Runnersien Visa Hiltunen kyseli, että olenko menossa Vuokatti Trail Challengeen. Siellä on reilun viikon päästä satanen noin 2,5 km noususummalla.
Laitoin ilmon sisään. Katotaan kestääkö reittiennätykset siellä suunnalla 🙂
t. Kill Ian
