Stadionia speksaamassa.
Nordic Junior Meeting ja Loppiaishisut on nyt paketissa eli on yhteenvedon aika. Kisat onnistuivat mielestäni kaikilla osa-alueilla hyvin ja kiitos siitä kuuluu rutinoituneelle kisaorkesterille. Kaksi erilaista kisapäivää aiheutti omat ongelmansa mutta niistä taas hyvin selvittiin. Palautekin kisoista on ollut perin positiivista, vaikka ”minimeillä” mentiin (lue: mahdollisimman vähän työtä yms. ekstroja jotka helposti syö taloudellista tulosta).
Pikku pakkanen.
Perjantaiyön -30 C veti rastikaluston sileeksi, joten rataryhmällä riitti jumppaa aamulla saada 23 hyytynyttä rastiyksikköä vaihdetuksi uusiin. Kelit kuitenkin lauhtui sen verran nopeasti aamupäivän mittaan, että itse kisoissa ei enää hutileimoja juuri tullut. Päätös rastittaa herättelijät oli hyvä, koska sillä saatiin ensimmäinen hyytynyt yksikkö vaihdettua heti eikä kisakeskuksesta tarvinnut lähtä hakemaan vasta kuin toista tai kolmatta kapulaa.
Rikkaat kyykkyyn.
Tuuli oli myös perjantaina ongelmana eli loppusuoran sponsoriseinä meni lähes koko matkalta nurin ja myös auraustikkuviitoitukset pettivät kisan aikana niin, että niitä piti useampaan otteeseen korjailla ennenkuin kokonaan revittiin osa pois. Kallin puuaidat vaatisi myös uuden A-haarotuksen, jotta niiden päälle voisi rakentaa isompaa kisaa. Kirveen sijasta siis olisi vasaralle ja nauloille käyttöä.
Bugi systeemissä.
GPS-paikalla oli myös kaoottiset tunnelmat lauantaina kun IOF-standardeihin sopiville liiveille etsittiin omistajia. Kun aikoinaan tasku on tehty liian pieneksi niin eipä se siitä isone ennenkuin joku tarttuu lankaan ja neulaan tai gps-laite saadaan vajaa puolet pienempään kokoon. Nykyaikana luulis kuitenkin verkkojen jo kestävän mutta niin vain 140 gps:ä kaatoi Soneran ja DNA:n yhteishärpäkkeen perjantaina ja Elisan lauantaina. Ois Kaitsulle töitä.
Palkitsevaa yötä.
Lauantai alkoi sitten toisenlaisissa merkeissä kun yöllä räpsähti reilu 10 senttiä uutta lunta ja tuuli tukki pellon uraston umpeen. Valo-sauva-Livelox-yhdistelmä kuitenkin auttaa aina ja niin urien päät saatiin polettua ajoissa kiinni ennenkuin kelkat lähti liikenteeseen. Suunnan kelkkojen tila alkaa kuitenkin jo huolestuttaa eli uutta käytettyä tarvis Martille varastoon.
VIP-isännät spekuloi optimia.
Kisassa tarjosimmekin sitten Kallin halfpipen ja koko laskettelukeskuksen rinteineen ja pulkkamäkineen kisailijoille ihmeteltäväksi. VIP-aitiossa ja yleisörastilla mahtoikin olla tunnelmaa kun perinteisen Suomi-Ruotsi-maaottelun oluttarjoilun ja turvakaukalopleksin sijaan saikin ihan fyysistä kosketusta hutilaskeneisiin urheilijoihin 🙂
Double-triple.
Itse maaottelussa Suomi nitisti Ruotsin tyttöjen suvereenilla hallinnalla loppupisteiden ollessa 81-75 sinivalkoisille. Sarana meni siis Ruotsiin ja metalli Suomeen. IOF:n jutussa tarkemmin aiheesta.
Ruotsi ja ”Erkki”.
Kisojen mediapuolella tapahtui kuitenkin aiempaan verrattuna suurimmat muutokset. Löysimme nyt tiimiin pari uutta kärkipelaajaa eli konekiväärimieheksi rinteeseen saatiin #eioomuutako PS Kemin toiminnanjohtaja Vuorisen Jarno joka ampui reilu 400 julkaisukelpoista kuvaa eetteriin sellaisella vauhdilla, että tykkäyksiä heiluu vieläkin. Myös kunnan matkailukoordinaattorin Salmen Jounin valinta dj:ksi nosti tunnelman kattoon.
Photo by Jarno Vuorinen.
Olemme mielestäni nostaneet nyt hisun tasoa lajina taas pykälän verran eteenpäin. Tässä vielä muutama sääntömuutos, jotka pitäisi ajaa ihan kirjalliseen muotoon asti:
– Kartan kääntö sallittava –> kääntöpaikalle ämpäri jossa varakarttoja repeytymisen varalle
– Kielletyt alueet optimireitillä laitettava kiinni maastoonkin –> pois selittelyistä etten nähny
– Mykkien rastiyksiköiden kohdalla gps-tarkastus jälkikäteen –> hiihtäjä jatkaa hiihtoaan
– Kielletyn alueen nauhan käyttö oikomisen estona –> paras mahdollinen väli
– Rastien sijoittelu rinteeseen sallittava –> paras mahdollinen väli
More on Suunnan Flickr.
Nyt on sitten treenin vuoro. Kuukauden päästä on Imatralla MM-kisat joten vielä ehtii jonkinlaiseen kuntoon. Talvicup starttaa ensi sunnuntaina ja satkujakin voisi muutaman tälle talvelle ottaa Suomi100-juhlavuoden kunniaksi. Karhunkierroksen 160 km tulee kuitenkin sen verran nopeasti, että pelkällä hiihtelyllä ei taida mennä 🙂
t. Hissuttelija
P.S. Tässä vielä hieman shotteja viikonlopulta.
P.S.2. Sekä vähän raskaampia fiiliksiä.
P.S. 3. Ja hajonnu pakkasmittari 🙂
