Liiton linja

Suunnistusliiton vuotuinen Vierumäen valmennusviikonloppu on nyt nähty. Heti kärkeen täytyy todeta, että valoa näkyy tunnelin päässä, vaikka edelleenkin palikat on liiton huippusuunnistusosastolla varsin irrallaan. Eteenpäin on kuitenkin menty!

Koska lukijalle saattaa olla hieman epäselvää mitä liiton linja yleisesti tarkoittaa niin avaan käsitettä hieman. Lajiliittojen linjat ovat siis sellaisia polkuja, joita pitkin urheilijoiden on hyvä kulkea. Linjan on tiivistyttävä muutamiin sanaparsiin, merkkeihin tai symboleihin, jotta ne läpäisevät lajikansan syvät rivit. Humun keksittyä pyörän uudelleen tunnemme aukikirjoitetun linjan sanoilla Urheilijan polku.

Tuoreimmasta Urheilulehdestä voit lukea Mustin ajatuksia Hiihtoliiton linjasta, jota siis hänen mielestään ei tällä hetkellä enää ole. Suunnistusliiton linja sensijaan on kehittynyt koko 2000-luvun. Vuosituhannen vaihteessahan totuimme Totten & co:n linjaan, joka oli kutakuinkin 2×365. Tämä linja tuotti pääosin keskinkertaista tekemistä, dieseleitä ja loppuunpalaneita kehäraakkeja, joten jotain uutta täytyi keksiä.

2010-luvulle siirryttäessä saimme tarkennetun ohjeistuksen tekemiseen, kun Suunnistusliitto julkaisi nykyisen linjansa. Linjan punaisena lankana on kokonaisvaltainen valmennus, joka ilmenee tieteellisesti perusteltuna toimintana. Linja tiivistyy seuraavaan kuvioon:

(Lakanen & Kähäri 2009)

Janin saatua viime syksynä visionsa Pyhästä kolmiyhteydestä jäimme hieman arvuuttelemaan millä linjalla kannattaisi jatkaa. Tuon ylläolevan häkkyrän ongelmana kun on se tosiasia, ettei sitä kukaan ymmärrä kokonaan. Vaikka sen poluksi auki vetäisi niinkuin Ikis nyt Vierumäellä teki:

(Ikäheimonen 2012)

Näimme kuitenkin Vierumäellä väläyksen uudesta visiosta, joka on tipahtanut selvästikin sprinttimaajoukkueen kakkosvalmentajan Kalle Rantalan aivolohkoon. Kallehan retroilee ajattelussaan Nikulaisen jalanjäljillä tiivistäen fokuksensa seuraavaan Pyhään kolmiyhteyteen:

(Rantala 2012)

Kallen kiekkojen heikkoutena on se tosiasia, ettei todelliselle huipulle mennä suorittamalla. Tämän havainnon dokumentoi Ikonen (2002) kirjoittaessaan suorituksen hallinnan tarpeen katoamisesta. Pasin mielestähän suorituksen hallinta poistuu kokonaan siinä vaiheessa, kun taito nousee riittävälle tasolle. Menemme siis ikäänkuin automaattisesti suorituksen hallinnan tilaan siinä vaiheessa, kun saamme maaston haltuun.

Jatkoin Vierumäeltä palattua kuitenkin Pyhän kolmiyhteyden työstämistä, koska mielestäni siinä on ideaa. Fysiikka ja taito ovat kiistatta paikallaan omine alaosa-alueineen. Yläkertaan on kuitenkin saatava jotain parempaa. Tunkisin nykyisestä liiton linjasta unen, ravinnon, aktiivisen palautumisen, perheen, ystävät, asumisen, työt, talouden jne. sälän yhteen elämänhallinnan pakettiin, jonne valmentajakin saa mennä.

Siirtyessään suorittamisesta oman elämän elämisen tilaan urheilija muuttuu onnelliseksi. Tämä näkyy siinä, että hän on tyytyväinen kaikesta siitä mitä hänellä on (eikä siis vain ruikuta siitä mitä hänellä ei ole). Huippusuunnistajissa näitä elämänhallinnan mestareita näkee muita lajeja enemmän. Hyvä niin!

t. Marko

P. S. Janilta löytyy tarkemmat speksit.

7 Comments

  1. Aika hyvä yhteenveto. Vaikka taitotaso olisi ns. täydellinen, joutuu kilpailutilanteessa käyttämään taitoja niin kutsutussa suorituksessa, jonka aikana saa ympäristöstä ja sisältä ärsykkeitä, jotka vaikuttavat taitojen käyttöön. Vai väitätkö, että täydellinen matemaatikko ei voi tehdä virheitä. Muutat ihmisen vain suorittavaksi koneeksi, jos ajattelet, että central governorin ja muiden mielenkiintoisten ilmiöiden ei tarvitse säädellä fysiikan ja taitojen käyttöä. Suorituksen hallinnan kehittäminen liittyy juuri Pasin puhumaan ”automaation” parantamiseen ja vaikka Csikszentmihalyin virtausteeseihin. You know. Ärsyttää, kun kuuntelet valikoivasti.

  2. Täydellinen matemaatikko ei tee matemaattisia virheitä, mutta kyllä hän varmaan metsässä eksyy, koska suunnistus on muutakin kuin pelkistettyä lyhyimmän reitin etäisyyslaskentaa. Sinälläänhän mikä tahansa taito on sellainen, että ensin asiat näyttää yksinkertaiselta, sitten monimutkaiselta ja taas lopulta yksinkertaiselta siinä vaiheessa, kun taito on ns. täydellisesti hanskassa. Tämän vuoksi huippusuunnistajilla suorituksen hallinnan tarve katoaa, kun kaikki muuttuu lopulta simppeliksi.

    Central governor vaikuttaa merkittävästi vasta silloin, kun urheilija hyytyy fyysisesti. Mitä yksinkertaisemmaksi urheilija on saanut pakettinsa viilattua sitä paremmin hän sietää hyytymisestä johtuvaa ajattelukapasiteetin vähentymistä. Jos urheilija joutuu säätelemään fysiikan ja taitojen käyttöä (tietoisesti) niin silloin hän ei ole vielä harjaantunut taidossaan riittävästi.

  3. Me ilmeisesti käsitetään tää ”taito” aika selvästi eri tyyliin, kun sie selvästikin lasket taidon piiriin niitä elementtejä, joita itse luen enemmän toiseen. Ja vaikea on esimerkiksi muistia lukea pelkäksi taidoksi tai hallintaan liittyväksi käsitteeksi ja toisaalta siihen vaikuttaa aika paljon erilaisia tekijöitä.

    Tarkoitin sitä matemaatikkoa ihan matemaatikkona, en minään suunnistajan vertauskuvana.

    Edelleen ihmettelen tuota, että siun tavoitetila ihmiselle on automaattinen kone? En mitenkään voi uskoa, että ihminen saavuttaa sellaista elämän ja taitojen ”täydellisyyttä”, että edes suunnistuskilpailussa ei tulisi mitään yllättäviä muuttujia, joihin on pakko reagoida ”tietoisella” toiminnalla. Tämäkin on tietysti määrittelykysymys, että mikä on tietoista ja mikä ei. Mutta suunnistuksen maailmanmestaruuden voi voittaa kyllä osittain ”tietoisestikin” ajattelemalla, kuten eräs edellä käytetty esimerkki voitti PM-kultaa keskimatkalla. Tavoitetila on varmaan kuitenkin tavoitteiden mukainen lopputulos, eihän sillä tyylillä ole niin merkitystä, kunhan tekijä siitä nauttii. Ja nauttiminen on yksilöllinen kokemus.

    Mutta haluaisin jokatapauksessa kuulla lisää tuosta miten taitotason voi harjoittaa täydelliseksi. Ja miten CG:tä voi bluffata, kun se kerran rajoittaa tekemistä jo ihan liian aikaisin. (se+muut meidän tietämättömät toimijat muuten rajoittaa menoa ihan alusta asti eikä vain hyytyessä)

  4. Jos vaikutan valikoivalta kuulijalta niin se on kyllä ihan tyypillistä lajissamme. Otamme informaation vastaan ensisijaisesti painettuna eikä puhuttuna.

    Joo, huippu-urheilija tehdessään täydellistä suoritusta on niin keskittynyt itse suoritukseen, että hän vaikuttaa automaattiselta koneelta. Tällainen keskittymisen tila on saavutettavissa vain harjaantumisen kautta. Tästähän pohjimmiltaan suunnistuksessakin on kyse, automatisoida tietoiset toiminnat pysyviksi rutiineiksi. Tottakai paljon tietoista ajattelua on myös suunnistuksessa mukana, mutta jos tätä kapasiteettia joudutaan käyttämään paljon tulee suorituksesta liian loogista ja analyyttistä, jolloin fysiikka ei enää pelaa.

    Taitotason voi harjoittaa täydelliseksi elämällä täysillä huippusuunnistajan elämää. Tämä tarkoittaa siis sekä suunnistamista täysillä ja paljon että myös elämistä muutenkin kokonaisvaltaisesti omaa elämää.

    t. Marko

  5. Sulla marko menee elämä ja suunnistus sekasin. Palauta tuohon kaavioosi suorituksenhallinta takas, niin sulla on suorituksen pyhä kolminaisuus:
    fysiikka, taito ja suorituksenhallinta.

    Sen jälkeen voit joko kopioida kolmion tai muuttaa sen nelikentäksi. Laita yhteen palloon elämähallinta ja kerää siitä nuo liiton vaaleen sinisen kehän asiat, toiseen palloon fyysinen harjottelu ja kolmanteen taitoharjottelu. Jos teit nelikentän, niin tunge sinne nuo virheen kehän pikkuasiat ja laita otsikoksi olosuhteiden luominen. Sen jälkeen mietit, kumpaa kuvaa katot sen mukaan, treenaatko ja elätkö vai ootko menossa lähtöpaikalle.

  6. Sulla rautalanka menee elämä ja suunnistus sekasin, kun luulet, että ne on jotenkin erillään. Huippusuoritukseen voi päästä vain siten, että ammentaa omasta elämästään niitä suuria tunteita ja voimia, joita pelkällä ”mä haluun nyt vaan maailmanmestariksi”-asenteella urheilevat eivät saavuta. Tässähän juuri useimman urheilijan ongelma on. ”Luovat olosuhteita” ja ”panostavat täysillä” päätyen kaikenlaisiin ristiriitoihin kun elämä ei nyt taipunutkaan siihen asetettuun muottiin. Janihan mäppäs tän jo valmentajienkin ongelmaksi, kun eivät muka kykene valmentamaan ”kun ei ole vuorokaudessa riittävästi aikaa”.

Vastaa käyttäjälle Marko Vapa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *