Käynnistin suunnistuskauteni Espanjassa reilun viikon mittaisella leirillä, jonka päätteeksi kisasimme Costa Calidan WRE-kisat. Pitkällä matkalla tummuin loppukilsoilla sen verran, että kymppikärki karkasi. Heti perään illalla vedetyn sprintin jälkeen olin jo sen verran väsynyt, etten ehtinyt sunnuntaille vielä kunnolla palautua. Keskimatka menikin sitten lähinnä espanjalaisten pummailua ja kantapäitä katsellessa. Onhan tässä vielä aikalailla matkaa kovimpien vauhteihin, mutta hiihdellään nyt ensin talvi alta pois.
Espanjan leiri onnistui erittäin hyvin sen vuoksi, että maltoimme lyhyestä ajasta huolimatta tehdä asiat kunnolla. Nyt kun jengi leireilee paljon ulkomailla ja pitkiä kisareissujakin on tulossa niin tässä hieman ohjeita ensimmäisille päiville.
1. päivä: Katsele ulos ikkunasta (lentokone/auto/majapaikka)
2. päivä: Tee vain yksi treeni (max 2 jos oot tikissä)
3. päivä: Aloita harjoittelu (yleensä armoton mättö)
Hitaan lähdön kaavalla integroidut paikalliseen yhteisöön ja niihin vaatimuksiin mikä kulloisenkin matkan tarkoituksesi on. Samalla säilytät myös yhteyden kehoosi, jonka tuntemukset helposti jyräytyvät yli uusien virikkeiden tuomalla innostuksella. Hitaan lähdön kaavalla varmistat, ettet tee elämäsi parhainta suoritusta mallisuunnistuksessa.
Seguran myllytys.
Espanjassa tein lukuisia havaintoja suunnistustekniikastani, joka kaipaa edelleenkin viilausta. Jyrkimpiin kanjoneihin mennessä havaitsin, etten useinkaan elä hetkessä vaan olen jo ajatuksissa kanjonin pohjalla siinä vaiheessa, kun tärkeitä maastohavaintoja on tehtävä. Yleissääntö siitä, ettei karttaa lueta alamäissä pätee tässäkin hyvin nimittäin alamäessä se on jo myöhäistä.
Rastinotossa puolestaan olen nyt törmännyt uudenlaisiin ongelmiin, kun suunnitelmien valmistumiselle asetetut aikarajat ovat tiukentuneet. En vielä tarkkaan tiedä tekisinkö lähtösuunnitelman ennen rastiympyrään tuloa vaiko heti rastilipun nähtyäni. Joka tapauksessa leimauksen yhteydessä se tuntuu jo myöhäiseltä.
Lisää suorituskykyä.
Ajoin Espanjassa sisään kehotyyppini mukaista juoksutekniikkaa, jossa korostuu päkiäkontakti. Ultrakeikoillahan askeleeni ja asentoni on optimoitunut bensan käytön kannalta ekonomiaan, joten nyt haasteenani on saada aikaiseksi täysin päinvastainen reaktio eli mahdollisimman suuri kulutus. Käytännössä tämä tarkoittaa voimantuoton huomattavaa lisäämistä askeleen irtoamisvaiheessa.
Lunta Torreviejassa?
Ravintopuolella sensijaan emme tehneet muuta muutosta kuin että siirryimme suurempiin annoksiin. En tiedä menikö tankkauksemme hieman överiksi, kun ruokapaikaksi valikoituivat merisuolatehtaat ja wokkibuffetit. No ehkä talviunilta herännyt karhu tarvitsee vyötärölle hieman tanakampaa otetta 😉
La Marinan karhu.
Kalat oli näin pieniä.
WOC-puffetti.
Turistisektorilla teimme pyhiinvaellukset Monteguadoon, Murciaan ja Elcheen. Myös kaikenlaiset ajelut oli suosittuja joko espanjalaisittain rälläten tai perinteisemmin menoin. Matkailu avartaa.
Pissa Spaassa.
Beach Boys Mishat.
Ristiretkellä.
Ensi viikonloppuna highsutetaan SM-keskimatka ja Hisuliigan finaali Lumi-Toukola. Ykkösjoukkueeseen mahtumiseen vaadittais mitalia kolmivitosista. Taidan voidella sukset.
t. Pain of Spain
