Nälkä (feat. Hansi Harjunharja).
NUTS Karhu 160 on läpäisty ja tuloksena 21. sija. Juhuu! Yhdet talviunet siihen tarvitsi mutta muuten suoritus oli eheä. Tässä viimeisen viikon valmistautuminen kisaan ja tunnelmat keikan varrelta.
Mestarien mestari.
Latasin kolme kisaa Karhun alusviikolle eli Suuntarasteilta, Oulurasteilta ja Lapin mestaruuskisoista irtosi voitot, joten lähtökohtaisesti kunto tuntui hyvältä. Eihän sillä toki ole mitään merkitystä ultrille miten alle tunnin kisat kulkee mutta antaapa jonkinlaista käsitystä lihaksiston tilasta ja mahdollisista ongelmakohdista. Kun Ounasvaaran laitaa torstaina kapusin maaliin tuntui juoksu hyvältä ja oli mukava suunnata karavaanin nokka kohti Rukaa.
Make Adventure Great Again.
Reittisuunnittelun olin jättänyt tällä kertaa vähemmälle vaikka toki oma (mesi)kämmenkartta oli mukana. Eipä siitä kartasta mitään hyötyä ole kun opasteet reitin varrella ratkaisee. Nyt ne petti mun osalta kolme kertaa, joista suurin pummi aiheutti noin 5 minuutin koukun. Sitähän nää ultrat on vaikka kuinka kokeneita reitittäjiä töissä on.
Rauhallinen alku.
Karhun alku on raju Rukan, Valtavaaran ja Konttaisen huippujen (noin kymmenkunta) yli. Ylämäet niinkin helposti kiikkuu mutta alamäki saattaa viedä juoksukyvyn jossei osaa lasketella. Kellotimme Belyaevin kanssa noin 5 minuutin kaulan pääjoukkoon eka huoltoon mennessä ja kivaa oli. Trailille kuitenkin tullaan ensisijaisesti juoksemaan ja nauttimaan kansallismaisemista, joten rennosti mennään niin kauan kuin jaksetaan.
Hankisääksi.
Juuman jälkeen noin 40 kilsan paikkeilla alkoi sitten veto loppua. Hunajapurkki oli tyhjä eikä (lumen)syöntikään auttanut. Oli vain ryömittävä takaatulevissa junissa jotenkin Oulangan huoltoon 55 kilometriin. Olo oli sen verran heikko, että päätin tehdä suunnitelmat plan A) keskeytän Hautajärveen ja plan B) keskeytän Suomi100-meiningillä takaisin tullessa Oulankaan. Joka tapauksessa Hautajärveen asti oli sinniteltävä vähintään yhteen suuntaan Karhu läpi.
Kansallismaisemat saa kyytiä.
Ja sitten kun realiteetit on hyväksynyt ja silmät aukaissut ympäristölle niin alkaa kulkea. Hautajärvellä imutin keitot ja pizzat naamariin ja vedin reilun parin tunnin tirsat. Ylösnousemus oli suoritettu! Ekat 7 kilometriä Hautajärveltä meni niin että tolpat vaan silmissä vilahti. Tiesin, että tänään tullaan maaliin asti. Negative splitti ei tosin vieläkään irronnut mutta jonain päivänä se vielä tulee!
Letkeä meininki.
Jäin reilu 8 tuntia Simpaselle, joten kirittävää vielä jää. Karhun saldona oli kuitenkin vain 5 rakkoa eri puolilla jalkateriä ja useimmat niistäkin oli maaliin tullessa ehjiä. Polttomerkkausta ei siis tarvinut harrastaa 🙂 Lihasjumeja ilmeni ainoastaan niska-hartiaseudulla ja niihinkin pään roikottaminen auttoi. Historialliset maastolenkkarit tosin juoksivat polkunsa päähän eli olen nyt ilman kenkiä. Löytyskö jostain vai vedänkö seuraavan ultran Erkkinä?
Hippasillaan Hipossa.
Mutta ennen seuraavaa suunnistellaan Jukola ja pyöräillään Tour de Lapland. Nähdään reitillä!
t. Finnisher
P.S. Keltanen lehdistö on kans heränny Kemin seudulla.
