Virtuaalilaseilla tultiin.
Jukola on läpäisty ekaa kertaa kahteen otteeseen, kun pitkän yön jälkeen tulikin yllättävä komennus myös pitkälle päivälle. Pimeimmässä yössä en löytänyt lippuja, uraa enkä matkaseuraakaan vaikka tuloksen mukaan seuraa olisi ollut tarjolla. Ankkuriosuudella sensijaan löysin kaverini Tepon ja Marikan joiden kanssa matka taittui rattoisasti siihen asti kunnes parivaljakko eksyi ja mie väsähin. Minimoimalla vahingot taistelin kuitenkin Suunnan maaliin 304. sijalla noin 30 pykälää paremmin kuin viime vuonna. Eli ”eteenpäin on menty” tai ainakin ylöspäin.
Hyvärisen Mikon kanssa karsinassa
vuoroa odottamassa.
Jukola-satsaukseni ei tuottanut toivottua tulosta koska kompassi ei ollut vieläkään kunnolla hallussa eikä juoksukaan kulkenut. Epäilen ongelmana olevan ulkoistus eli en ole tehnyt sitä vielä riittävästi. Hippo painaa kuin iso kultapossu harteilla eikä sellanen selässä voi kovaa juosta. Kompassin saa sentään helpommin haltuun kunhan ei oo levy.
Hipsterit kasteella.
Vauhdin vakioimiseksi ilmoittaudun Mersuun ja Sujuvaan pysyväksi hahmoksi. Eiköhän niillä pääse Vuokatin SM-kisoihin mennessä kuntoon. Hippotreenit on olleet hyviä siinä, että jos Vuokatissa joutuu kantamaan niin osaapahan ainakin. Vetämiseen kuitenkin enemmänkin varaudun ja vapaana juokseminen olis jo ihan luxusta. Katsotaan siis mihin Mikko pystyy.
Mutta pyöräillään nyt ensin…
…Lapin halki. Ja irtaudutaan Kesälaitumille. Pyörin, kartoin tai ilman.
t. Jussi
