Särkänniemestä alkanut sprinttikeskustelu on jatkunut pitkään sekä Suunnistus.netin että Hevoskuurin tonteilla. Rambo lateli haastattelussaan sellaista bullshittiä, että on pakko vielä kommentoida asiaa. Valmennuksellisestihan olemme ydinkysymyksen äärellä: millaista suunnistustekniikkaa meidän kannattaa sprinttereille opettaa? Ja millä tavoin?
Kartta, pelkistetty, usein väärässä.
Jotta tulisin ymmärretyksi niin määrittelen ensin käytössämme olevat suunnistustekniikat, jotka ovat siis karttasuunnistus ja maastosuunnistus. Karttasuunnistus (eli kartta edellä) tarkoittaa sitä, että luet rastivälin oleelliset kohteet kartalta ja toteutat rastivälin käyttäen ennakoimiasi kohteita. Muistikapasiteetista riippuen tämä suunnitteluväli on noin 50-500 metriä kerrallaan.
Maastosuunnistus (eli maasto edellä) puolestaan tarkoittaa sitä, että katsot maastosta rastivälin oleelliset kohteet ja toteutat rastivälin käyttäen näkemiäsi kohteita. Maaston esteistä riippuen tämä suunnitteluväli on noin 20-200 metriä kerrallaan.
Maasto, totta, aina oikeassa.
Metsäsuunnistuksessa totutusti paras (tai ainakin varmin) tulos saavutetaan kartta edellä suunnistamalla. Mutta miten onkaan sprinttisuunnistuksen laita?
Sprinttisuunnistuksessa paras tulos tulee suunnistustekniikalla, jossa rastiväli suunnitellaan kartta edellä etukäteen ja toteutetaan se pääsääntöisesti maasto edellä suunnistaen. Tämä tekniikka mahdollistuu, koska sprinttisuunnistuksessa useimmat rastivälit (tai rastivälin osat) ovat selvästi alle tuon näkökentän rajaamat 200 metriä. Maastosuunnistus avaa maailman, jossa pienimmätkin oiot ja kartasta näkymättömät kohteet voidaan hyödyntää.
Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää, että suunnistajat oppivat rastivälille heittäytymisen taidon. Vaistonvaraisesti näkökenttiin reagointi on lajissamme lähes yhtä tärkeää kuin etukäteen suunnittelukin. Nykyisellä kukkapuskalinjalla (kartta-ansat + kisajärjestäjien ja valmennusjohdon vetäytyminen vastuusta) jatkettaessa päädymme tilanteeseen, jossa parhaimmat sprintterimmekin alkavat pelätä virheitä. Miettikääs nyt hetki kannattaako sille tielle lähtä?
t. Marko
P. S. SM-sprintin finaalipaikkaa ei ole vielä kertaakaan irronnut. Toivottavasti ei irtoa Piikkiössäkään 😉
Nyt en ymmärtäny. Oliko punannen rasteri väärässä, eli parkkipaikalle saikin mennä, koska maasto oli oikeassa ja kuvassa ei näy valvovaa isännöitsijää 😉
No maasto ei itseasiassa tässä kuvassa ole oikeassa, koska noi autot oli kisan aikana poissa ja niiden takaa näkyi suoraan rastilippu portaikosta nouseville. Toki punaiselle rasterille (kuten ei myöskään tumman vihreelle) olisi saanut mennä, mutta kun on sprinttisuunnistuksesta kyse niin päätös tehdään yleensä ensisijaisesti maastoa tarkkailemalla. Hölmöltä minusta ainakin tuntuu, että selvissä paikoissakin joutuisi tarkistamaan kartalta saako sinne parkkipaikalle nyt astua vai ei. Viitoittaa tuollaiset kohdat pitäisi, kun kerta tolppiakin helposti tarjolla on.
t. Marko