Ansojako?

Kevään sprinttikausi sai osaltani arvoisensa päätöksen, kun tulin hylätyksi SM-sprintin B-finaalissa 13 muun suunnistajan kanssa. On käsittämätöntä, etteivät kisajärjestäjät ole vieläkään ajantasalla sprintin luonteesta, vaikka sitä on nyt koko kevät puitu. Toki liiton heikko kilpailu- ja ratamestarikoulutuskin saa tässä sopassa osansa. Näitä vaan ei yksinkertaisesti pitäisi sattua.


Ratamestarin miina.

Tästähän oli siis kyse: rastivälille 13-14 oli kuvattu karttaan kielletty alue, joka maastossa näkyi vain lyhyine valkoisine kreppeineen. Polkua pitkin tullessa kiellettyä aluetta oli vaikea ennakoida mm. polun suoruuden ja polulle heikosti näkyneen avokallion vuoksi. Lisäksi itselläni hahmottamista heikensi kisan suurin ylämäki, johon olin jo loppukiriä virittämässä.

Tein asiasta protestin, koska mielestäni tällainen ratamestaritoiminta saisi kokonaan lajistamme loppua. Kun rastivälin ratkaisemisen kannalta keskeinen alue joudutaan kieltämään niin silloin mielestäni ratamestarilla on vain kaksi vaihtoehtoa:

1) Viitoittaa kielletyn alueen laita yhtenäisesti siten, että suunnistajat osaavat sen kiertää
2) Muuttaa rastiväliä siten, että alueelle menon todennäköisyys merkittävästi vähenee

Nykyinen sprinttisuunnistuslinjammehan toimii tavalla, jossa:

1) Ratamestari virittää ansan hylkäyksiä mahdollisesti aiheuttavaan maastonkohtaan
2) Kisaorganisaatiosta kiinnitetään yksi talkoohenkilö kytäksi ko. maastonkohtaan
3) Kisan jälkeen taputellaan karvaisia käsiä, yes, taas saatiin muutama hylätyksi

Kirjoitin jo edellisessä jutussa sprintin olevan maastosuunnistusta. Tätä yksinkertaista asiaa näyttää olevan vaikea tajuta. Lammikkokaan ei mielestäni ole vielä ymmärtänyt kokonaisuutta, kun kirjoittaa pesupaikalle yhtenäisten viitoitusten vähentävän reitinvalinnan haastetta. Yhtenäinen viitoitushan takaa vain sen, että kilpailija ei joudu hylätyksi, vaikka viitoitukseen törmääkin. Aikasakkohan hänelle jo automaattisesti lankeaa, kun joutuu viitoitetun alueen kiertämään.

Sprintin luonteeseen kuuluu myös, että se on lajimme näyteikkuna, johon aloittelijatkin voivat tarttua. Jos jatkamme nyt valitulla linjalla niin päädymme huippujen, lajia seuraavan yleisön ja aloittelijoiden osalta kummalliseen tilanteeseen. Huiput eivät enää uskalla suunnistaa (juosta) täysillä vaan päätyvät varmistelemaan. Lajia seuraavat katsojat ihmettelevät mitä tämä tällainen pelleily on. Ja aloittelijat jättävät sprintit väliin, koska pelkäävät joutua hylätyksi puutteellisen karttamerkkituntemuksen vuoksi.

Herätkää.

t. Marko

P.S. Jos kuitenkin haluatte vielä jatkaa valitulla linjalla niin suosittelen mettäkyttien ja tuomarineuvoston työn helpottamiseksi kunnon tekniikkaa. Oiskos se sitten vaikka DSQ-online?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.