Suunnistusta paljain jaloin?
Anne kirjoitti mielenkiintoisen näkemyksen juoksemisesta… tai oikeastaan siitä miksei kannata juosta, ainakaan kovin pitkään. Koska lukeudun niihin ultrailijoihin, joille pelkkä juokseminenkin jo riittää niin oikaisen nyt hiukan Annen antamia näkemyksiä.
Ensinnäkin jos juoksu tekee kipeää niin silloin juokset väärin. Tähän ratkaisu ei ole lenkkipolulta kieltäytyminen vaan ihan oikeasti omien juoksutekniikkaongelmiesi kohtaaminen. Osa meistä on kanta-askeltajia ja heille kivuttomin tyyli juosta on matalalta kannalle ja sieltä päkiälle. Toki koko jalan ja päkiäaskeltajia on myös, mutta heitähän nykyiset juoksutekniikkakoulut jo mukavasti hellivätkin.
Ylipainoisten ei myöskään kannata aloittaa juoksusta, muttei kyllä mistään raskaasta vastusharjoittelustakaan. Aloittakaa mieluummin vaikka kävelystä, pyöräilystä tai uinnista. Niissä on sentään jotain muutakin sisältöä kuin sisätiloissa hikoileminen ja rasvan polttaminen. Pyörällä näkee esimerkiksi uusia maisemia.
Jos nyt kuitenkin päädytte juoksemaan niin älkää nyt hyvät ihmiset menkö juoksemaan ylämäkeä. Sehän on raskasta ja mäen päältäkinhän joutuu joka tapauksessa alas tulemaan! Menkää mieluummin metsään, poluille, puistoihin tai muille pehmeille alustoille. Helppoa sen olla pitää, jotta siitä tulisi pysyvää!
Miehisiä silmiäni ei myöskään miellytä kumpikaan Annen antamista atleettivaihtoehdoista. Janne on riistoharjoitellut itsensä loppuun ja habituskin kertoo, että savet on syömättä. Dwain sensijaan on edistänyt kasvuaan vetämällä (todistetusti) jos jonkinmoisia aineita. Fanittakaa mieluummin vaikka Meänmaan tyttöä!
t. Marko
Juoksija.
