Syksy on edennyt siihen pisteeseen, että polkujuoksut alkaa olla takana. Tervalle trailasin 60 kilometrillekin reittiennätyksen, joka kirjataan nyt siis lukemin 5:58:40. Palkintojenjaossa irroteltiin hieman 30 kilometrin voittajan Suorsan Ollin kanssa Black Power Salutella. On tuo reitti nimittäin sen verran hieno lyhempänä tai pidempänä kelattuna. Suosittelen kylmästi!
Vaarojen Maratonilla sensijaan tiputin kännykän vajaan 30 kilometrin kohdalla, rikoin yölampun päähineen noin 35 kilometrin kohdalla ja kun olin jo kuudesti vetänyt reitiltä ulos 40 km huoltoon mennessä totesin, että tällä kertaa reissu oli siinä. Huonosti merkitty reitti pimeässä on vihonviimeistä hommaa polkukisaan, jossa kuitenkin käsitykseni mukaan tarkoituksena on juosta. Roksut ja yösuunnistukset ovat sitten erikseen.
ÖstraNattissa ratkaisin cupin edukseni jo kolmanneksi viimeisessä osakisassa, joten suuntalainen kirjataan nyt ensimmäistä kertaa voittolautaseen Långalla. Kalixissa kieltämättä kulku oli jo kohillaan kun tuntui ihan päivämeiningiltä. Laihialla SM-yössä sensijaan ei perusvauhti riittänyt Muukkosen letkaa ja muita hyvin suunnistaneita vastaan eli sieltä plaketti jäi nyt saamatta. Suoraa kompassiajoa vaativilla radoilla suunnistustekniikkani on vielä aika heikko eli sitä voisi ehkä hieman enemmän ajaa sisään etenkin silloin kun tiedossa on pitkiä siirtovälejä tai muuten vain tyhjempää maastoa kuten esimerkiksi Pohjanmaalla usein on.
Seuraavaksi on sitten vuorossa syksyn messukausi etelässä Hengen ja Tiedon messut, I Love Me ja Allt4Hälsan sekä suunnistuskauden ehdoton kohokohta, Movemperi. Toimin tänä vuonna Moven ratamestarina ja Syysroksun kokemusten perusteella taidan viedä tai ainakin hakea pois rastit maasturilla. Sen verran pahoja kun olivat ratamestarin miinat Hietakaulassa 🙂
t. Smart Max
P.S. Ensilumi alkaa myös valmistua. Tervetuloa Ylläkselle hisuilemaan!