Muukkosen Petteri käynnisti kilometrikisan, jossa etsitään kovinta määrämiestä vuoden loppuun mennessä. Vuorokauden Mammutin oon kaatanut pariin otteeseen, mutta viikon mittelöä en ookaan pitkään aikaan ottanut. Tässäpä siis yhteenvetoa miten 301 kilometriä juostiin viikossa kasaan.
Avasin urakkani Hesassa maanantaina tutustumalla tulevien Hakunilan SM-hiihtojen latuprofiiliin. Viikistä reitti kulki Jakomäen kautta Hakunilaan ja sieltä Kuninkaanmäkeen, jossa syke taisi hetkellisesti käydä jopa PK2:n puolella. Keravan opaskylttien ilmaantuessa iski jo paniikki, että meneekö lenkki pitkäksi ja niinhän siinä kävikin. Kontulan jälkeen olin ihan finaalissa ja ilta kului peiton alla. 36 km / 3h30min.
Tiistaiksi sain matkaseuraa Mikosta ja silloin vuorossa olikin Tour de Helsinki by rantoja pitkin. Nuolimme suurinpiirtein jokaisen laiturin ja niemenkärjen mitä Viikistä Ruoholahteen mennessä löytyi, kunnes sade tuli ja metro kutsui. 35 km / 3h20min.
Keskiviikolle Mikko ei ollut enää pelikuntoinen, joten suuntasin yksin matkani Santahaminan linnakkeeseen. Aluksi oli tarkoitus tulla bussilla takaisin pois, mutta Laajasalon ja Jollaksen upeat rantamaisemat Stansvikin kartanoineen ja Tullisaaren luonnonpuistoineen houkuttelivat lisälenkeille. Paluumatkalla alkoi tulla nitkahtamisoireita, joten kurvasin Herttoniemestä pitshopilta muutamat patukat ja dallaspullan huiviin. 40 km / 3h50min.
Torstai on toivoa täynnä ja olinkin orientoitunut pääseväni 300 kilometrin turvalliseen keskivauhtiin viimeistään tänään. Toisin kuitenkin kävi, sillä lähdimme Mikon ja Teemun kanssa lenkille reittiä Viikki-Malmi-Paloheinä-Pirkkola-Tali-Vermo-Leppävaara-Otaniemi, joutuen kuitenkin keskeyttämään jo Leppävaarassa. Oma tossu alkoi kuitenkin olla syönnillään mikä lupaili hyvää viikonloppua varten. 27 km / 2h45min.
Otaniemi jäi harmittamaan, joten perjantaina se piti päästä kokemaan. Juoksin Viikistä keskuspuiston kautta Seurasaaren kiertolenkille, josta päädyin lopulta Otaniemen kautta Lauttasaareen ja Ruoholahteen. Tässä vaiheessa olin saavuttanut stabiilin suorituskyvyn eli tiet ei tappanut jalkoja eikä matka energioita. 33 km / 3h15min.
Tankkauksessa.
Lauantaina oli sitten vuorossa Joensuu Night Run, jossa oli 12 tuntia peliaikaa viimeistellä kilometrimäärät kolmen sadan paremmalle puolelle. Aloitin hyvin tuikkaamalla ekan maratonin 3,5 tuntiin. Puoleen väliin tullessa mittarissa oli 68 kilsaa ja siitä alkoikin sitten tuskien taival. Totesin, että rajapyykki jää haaveeksi eikä kilometrejä kertynyt tälle reissulle kuin reilu sata. 105 km / 12h15min.
Oli siis otettava käyttöön äärimmäiset keinot eli siirryin sikiöasentoon takapenkille, kun Mikko ohjasi ambulanssin Joensuusta kohti Keravaa. Viimeiset kilometrit oli tultava jalan riippumatta olotilasta tai oikeastaan mistään muustakaan. Kaunista katseltavaahan se ei ollut, mutta Viikin valot ilmaantuivat hämärtyneeseen näkökenttään illalla kahdeksan maissa. Projekti suoritettu. Well done! 25 km / 3h30min.
t. Marko
