Tuhon tie 2


Selostaja radalla.

No eipä alkanut SSL:n uuden toimitusjohtajan aika kovinkaan rapiasti. MM-kisoja ollaan nyt Pohjoismaiden toimesta jakamassa vuorovuosittain pidettäväksi maastomatkojen ja sprinttien kesken. Jakoa perustellaan kustannussäästöillä, tapahtumien laadun kehittymisellä yms. omassa ajattelussani varsin merkityksettömillä seikoilla. Perinteiden säilyttämisen kohdalla meinasin sitten lopulta imaista (pakko)pullan kurkkuuni. Tuli Sepiä ikävä.

IOF on venkoillut arvokisamatkojen osalta koko 2000-luvun. Suomi liittyi tähän joukkoon viitisen vuotta myöhemmin. Tuntuu ihan kuin pyörää oltaisiin joka vuosi keksimässä uudelleen milloin minkäkin (teko)syyn varjolla. Onneksi IOF sentään tajusi painaa marraskuun kokouksessa jarrua, kun niin lähes kaikki maailman huippusuunnistajat yhdessä tuumin vaativat.

Sekä IOF:n että SSL:n perusongelma on siinä, etteivät he usko itseensä. Molemmat organisaatiot ovat aivan kuin jossain viestiletkassa peesaajan paikalla katsoen mitä kärjessä kaahaavat formulat, maastohiihdot ja muut kestävyyslajit tekevät. Päädytään sitten ehdottamaan yhteislähtö- ja takaa-ajoformaatteja luonteeltaan sellaisille matkoille ja ympäristöihin, joihin ne eivät sovi.

Jotta tulisin lukijalle ymmärretyksi niin listaan tärkeimmät faktat lajistamme:
– Paremmuus ratkaistaan fysiikan ja taidon yhdistelmällä
– Fysiikka mitataan juoksemalla pitkään ja/tai kovaa
– Taito mitataan etenemällä yksin

Jotta huipputasolla suunnistaja saataisiin etenemään yksin, on käytettävä joko väliaikalähtöä tai hajontoja. Mitkään perhoset, salmiakit yms. kartalta helposti havaittavat lisälenkit eivät suurten massojen erottajina toimi, koska suunnistaja osaa erottaa vasemman oikeasta. Jos näitä faktoja ei ymmärretä niin hankalapa siinä on tv-taistelua voittaa.

Oletan, että jengi järkiintyy ja arvokisamatkat pysyvät suurinpiirtein samoina mitä ne ovat tähän asti olleetkin. Joitakin matkoja tosin voi tulla lisää, jos arvokisoja halutaan vielä entisestään kasvattaa. Sensijaan televisioinnin suhteen voidaan nähdä piakkoin suuriakin muutoksia, sillä sekavaan sinkoiluun on tultava loppu.

Jotta tulisin lukijalle paremmin ymmärretyksi listaan tähän vielä muutaman vision telestä:
– GPS-seuranta tuottaa tiedon mitä tapahtuu –> tieto käsitellään
– Selostaja ymmärtää mitä maastossa tapahtuu –> kertoo tarinaa
– Televisio ja netti välittää tämän tarinan –> yleisö hullaantuu

Visioni edellyttää, että live-tilanteessa saadaan käsiteltyä se tieto mitä maastosta eri kanavia pitkin reaaliaikaisesti tulee. Live-tilannehan on erityisen tärkeä siihen liittyvän jännityksen vuoksi. Granlundin ilmaveivikin olisi jäänyt palkitsematta, ellei Mertaranta olisi sitä kyennyt varjelemaan. Näitä tiedonkäsittelyn ja suunsoiton mestareita lajimme kaipaa, jotta siitä voi kasvaa itseään suurempi.

t. Marko

P.S. Onnittelut VeVelle! Olette tehneet pitkään asioita niinkuin pitääkin ja nyt se palkittiin. Olette aito esimerkki suomalaisesta seurasta, josta löytyy niin lasten ja nuorten kuin harrastajien ja huippujenkin polut kaikessa monimuotoisuudessaan. Nyky-yhteiskuntaan verrattuna sanoisin, että toimintanne on oikeasti kestävää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *