Heipähei! Kesä vierähti kisojen merkeissä uusia rajoja kokeillen. Tornionlaakson Rastipäivien voiton ja Jukolan Viestin eksymisten jälkeen vaihdoin lajia ja siirryin kokopäiväulkoilijaksi. Käytännössä pääsin toista kertaa elämässäni testaamaan sekä kysymystä: ”Jaksaako pyhällä hengellä?” että ”Osaako sitä toisen ihmisen kanssa olla?”. Nyt on näiden kysymysten vastausten aika.

 

Ensin tulokset:

– Suomen haastavin puolimaraton – jaksaa muttei osaa

– PSM-pitkä – osaa muttei jaksa

– Midnattsolgaloppen – osaa ja osaksi jaksaa

– AC24 – Eeron lakitus – jaksaa ja osaksi osaa

– Äkäslompolon ympärijuoksu – osaa jakaa

– Kemijokimaraton – osaa ja jaksaa jakaa

– Tunturisuunnistus – jaksaa muttei osaa jakaa

– Rogainingin EM-kisat – osaa jakaa ja jaksaa

– Pyöräsuunnistuksen SM-keskimatka – osaksi osaa muttei jaksa

– Pyöräsuunnistuksen SM-viesti – jakaa ja osaa

– Mäntsälän Kapinat – osaa, jaksaa ja jakaa

 

Kriittisesti tuloksia tarkastellessa huomaa, että kesän kuluessa taito jakaa, taito osata ja taito jaksaa kehittyivät. Toki edelleenkään en osaa pyöräillä, meloa enkä kiipeillä. Tunnustan myös, etten näiden lajipuutteiden lisäksi myöskään vielä ehdi, pääse enkä kykene ainakaan alle puolen tunnin akteihin.

 

Mutta niihin kysymyksiin. Luulin pitkään, että pyhän hengen löytäminen olisi se urheilun suurin juttu. Eli käytännössä kasvaisit vaan niin taitavaksi, ettet väsy vaikka mitä tulisi eteen. Taakkoja pinoamalla (riittävästi) joutuisit irtautumaan sokereista rasvoille ja lopulta pyhään henkeen. Siinähän se sitten olisi, ikiliikkuja!

 

Tunturi kuitenkin näkökulman muuttaa voi. Ei nimittäin ole mitään hyötyä siitä, että jaksat, jos kukaan ei enää halua olla kanssasi. Olet se kusipää, jolla on kyllä palkintoja, muttei yhtään kaveria. Urheilun perimmäinen tarkoitus on edelleenkin yhdessäolo. Kun se loppuu niin loppuu mitalitkin.

 

Kesää ei ole enää jäljellä, mutta syksylle vielä ehtii. Jätän tänä vuonna Mintun esimerkkiä seuraten SM-pitkän väliin ja lähden Venäjälle arvokisakomennukselle (satsaan maailman-cup…commiin). Hyvän olon viikonloppuna kisaan Jämsässä ennen keskaria ja viestiä. Syyskauden huipennuksena on sitten Valopäiden esiinmarssi eli SM-yö Tammisaaressa.

 

Useinmiten tässä vaiheessa ”kautta” tippa on jo silmäkulmassa, kun kohta se taas päättyy. Kesän kisojen myötä olen kuitenkin ymmärtänyt, etteihän se mihinkään pääty. Urheilukalenteri on ympäri vuoden tapahtumia täynnä. Kun kerta osaan niin miksen osallistuisi? Ja vaikken osaisikaan niin silti MIKSEN OSALLISTUISI???

 

t. Eero Jäppisen fani